Sormivirkkausta jättilangalla, tekniikkavideo

Ihastuin irlantilaisen pikkukaupungin lankakaupassa sattumalta näkemääni superpaksuun lankaan. Olen nähnyt kuvia siitä tehdyistä huiveista, peitoista ja muista. Päätin ostaa yhden kerän kokeiltavaksi. Sirdar Gorgeous Ultra super chunky -lankaa on kerässä 150 g ja 50 metriä, noin puolet villaa, puolet akryyliä. Puikkosuositus 20.

Yhtä työtä varten en halunnut ostaa jättipuikkoja, joten päädyin sormivirkkaamaan. Yllättävän nopeasti siihen tottui.

Tein langasta pyöröhuivin, siihen lanka juuri riitti. Huivissa on vain kolme kerrosta pylväitä lomittain, väleissä yksi ketjusilmukka. Ihanan lämmin!

Tein sormivirkkauksen tekniikasta videopätkän:



Affiliate-linkki: Adlibris.fi, tilaa käsityökirjoja!

Tässä hassu kuva "videostudiostani"! Täällä Belfastin "kodissani" on vaikea keksiä, missä videoita kuvaisi. En ottanut järkkärin jalustaa mukaan, joten kuvaamiseen olen käyttänyt uutta kännykkääni. Tuossa olen teipannut kännykän selfiekepin kylppäristä lainattuun hyllykköön, joka puolestaan on pikkupöydällä :) Läppäripöytä on peitetty pinkillä villatakilla, että valkoinen lanka näkyy! Video on tehty ylösalaisin ja käännetty editointiohjelmassa.

Olen iloinen, että YouTube-ohjekanavani tilaajamäärä kasvaa koko ajan, nyt ylittänyt 2000. 

Oli muuten ihana vierailla pienessä lankakaupassa. Sinne mentiin kapeita portaita yläkertaan suoraan kadulta. Unohdin ottaa kuvan, mutta alla kuva Omagh'n pääkadulta. Lankakaupassa oli kiva tunnelma. Ystävällinen omistaja jutteli asiakkaitten kanssa heidän projekteistaan ja antoi vinkkejä. Hyllyillä oli paljon villaisia hyvälaatuisia lankoja, kun monissa irlantilaisissa lankakaupoissa on vain akryyliä.

Olin alueella, koska kävin Ulster American Folk Park -ulkoilmamuseossa. Ihana paikka! Museo on jaettu kahteen osaan. Ensin on 1800-luvun Irlantia esittelevä osa, sitten kävellään laivan läpi uudelle mantereelle, jossa esitellään irlantilaisten siirtolaisten elämää heidän saavuttuaan Amerikkaan. Nälkävuosina n. neljäsosa Irlannin asukkaista muutti Amerikkaan.

Museoalueella kertyi kävelyä yli 4 kilometriä.

Häissä ja käsityömyyjäisissä Irlannissa

Häissä on aina hienoa nähdä, että yksityiskohtiin on panostettu ja etsitty uusia ideoita. Olin maanantaina Pohjois-Irlannissa häissä, jotka järjestettiin kahdessa eri paikassa. Seremonia puolilta päivin, ateria ja iltaohjelma olivat vanhaan koulutaloon rakennetussa juhlapaikassa, Orange Tree Housessa. Iltapäivällä siinä välissä meidät kuljetettiin busseilla Mount Stewartin ihanaan kartanon puistoon muutaman kilometrin päähän.

Tuolien koristeet olivat kaasojen pukujen paljettikangasta.

Erikoisin osa vihkiseremoniaa oli, että perheen koira käveli kaasojen kanssa eteen :) Valitettavasti en saanut siitä kuvaa!

Vihkiseremonian jälkeen ennen puistoon kuljetusta saimme kahvia tästä suloisesta vaunusta.

Puistossa:



Kiva idea oli pyytää vieraita lataamaan ottamiaan kuvia Instagramiin. Pöydillä oli pitkä lista, mistä kaikesta kuvia voisi ottaa. Kaikki painettu materiaali kutsuista lähtien oli samaa tyyliä, sekaisin kymmeniä erilaisia fontteja.

Ihanaa häissä oli sekin, että olin siellä yhdessä kolmen tyttäreni ja heidän perheidensä kanssa. Morsian oli tyttöjen serkku. Viidennet häät serkusten keskuudessa, kaikissa otettu samantyyppinen kuva.

Edellisenä päivänä kävimme Belfastin linnassa, jossa sinä päivänä sattui olemaan craft fair, käsityöläismyyjäiset. Sieltä ei voinut ottaa valokuvia, mutta otin niitä ulkona. Linnasta näkee Belfastin lahdelle ja koko kaupungin yli.

Esillä olleet käsityöläisten tuotteet olivat muuttuneet melkoisesti niistä ajoista, jolloin itse toimin Pohjois-Irlannissa käsityöläisena, 80- ja 90-lukujen vaihteessa. No, outoa olisikin, jos niin pitkän ajan kuluessa mikään ei muuttuisi! Silloin ylivoimaisesti eniten myytiin koruja ja keramiikkaa. Nyt oli useita erilaista vintagea myyviä, cupcake-innostus näkyi sekin, tilkkutyötekniikkaa oli edelleen, monenlaista sisustukseen kuuluvaa. Muutama huovutustöitä tekevä.

Varmasti Pohjois-Irlannista löytyy laajemmin kädentaitoja. Vaikka myyntiosastoja oli kahdessa kerroksessa ympäri linnaa, valikoima oli aika suppea. Yksi hyvä idea siellä oli, craft parties, eli erilaisia kädentaitoja kotikutsuilla. Kutsuihin kuului myös taidolla tehnyt, kauniisti esille asetetut leivonnaiset.

Tällä kertaa viivyin Belfastissa vain 5 päivää, ärsyttävän lyhyt aika. Koko muu perhe jäi sinne vielä, joten oli vaikea lähteä! Mutta palaan taas myöhemmin kesällä :)

Lempikuvani häistä:

Tunnelmallinen lankakauppa Belfastissa

Kuten blogiani seuraavat tietävät, käyn usein pitkäaikaisessa kotimaassani Pohjois-Irlannissa. Belfastissa on suloinen, ruotsalaisen Åsan pitämä lankakauppa The Textile Studio. Sen FB-sivut ovat www.facebook.com/textilestudiobelfast ja verkkosivut http://textilestudiobelfast.co.uk. (Tämä ei ole sovittu promokirjoitus, halusin vain esitellä!)

Muihin alueen lankakauppoihin ero tulee mm. siinä, että täällä on vain luonnonkuituja (sukkalangoissa tietenkin vahvistuskuituisia lankoja). Irlannissa yleisesti käytetään todella paljon akryylilankoja ja monet lankakaupat myyvät vain niitä.

Liikkeessä on kiva tunnelma, joka tulee ulkoisen lisäksi omistajan persoonasta. Hän juttelee asiakkaitten kanssa kaikenlaisia asioita, niin käsitöihin liittyvää kuin muutenkin. Yksikin asiakas kertoili tyttärensä opiskeluhauista, toinen lomamatkastaan. Teetä ja kahvia myös aina tarjolla!

Textile Studiossa pidetään erilaisia pienryhmien kursseja. Käydessäni oli varattavissa lyhytkurssi jämälankaideoista ja sen jälkeen lankojen ja tarvikkeiden vaihtomahdollisuus. Hyvä idea!

 

 

Ostin samaa lankaa kuin tuolin päällä olevassa huivissa, eri väreissä. Louisa Hardingin ihanan pehmeää villa-silkkiä.

En ole vielä päättänyt, minkälaisen huivin teen näistä.

Alennuskaapistakin löytyi lankaa! Nämä ovat Artesanon suloisen pehmeää, ohutta 100% alpakkaa.

Hyllyistä löytyi myös paljon Dropsin lankoja, mutta niitä en halunnut, koska niitä saa Turustakin. Luonnonkuituisten lankojen hintataso on Suomea korkeampi ja lisäksi punnan kurssi nykyisellään euroille epäedullinen.

Kuvista näkyy, että saatavilla on myös tilkkutyö- ja ompelutarvikkeita, mutta jätin ne tästä pois. Rakastan tilkkuilua, mutta siihen ei ole viime vuosina jäänyt aikaa!

Vanhojen ompelukoneiden hyötykäyttöä:

 

Ihanaa pinkkiä :)

Inspiraatiota Mount Stewartista

Blogistani yleisesti ja varsinkin sisustusaiheisistani julkaisuista näkyy, että rakastan voimakkaita värejä, paljon värejä ja runsautta. Irlannissa käydessäni kävin tällä kertaa kaksi kertaa Mount Stewart Housessa ja puutarhassa. Toisella kerralla tutkin kartanomaisen talon yksityiskohtaisesti. Se on juuri avattu uudelleen sen jälkeen, kun se on entisöity ja sisustettu. Se palautettiin yhden emännän, Lady Edith Vane-Tempest-Stewart, Marchioness of Londonderryn tyyliseksi 1930-luvulle.

Erityisesti täällä pidin, että kaikissa huoneissa oli seinissä voimakkaat värit.Tähän olen koonnut kuvia, joista tulee innostunut hyvä olo.

Rakastan englantilaista koristeellisuutta ja sitä tuolla riitti! Läheskään kaikki esineet ja huonekalut eivät tosin ole englantilaisia, koska pariskunta matkusti ympäri maailmaa.

Minulla ei ole koskaan ollut kukallista valkopohjaista sohvaa tai nojatuolia, vaikka olen aina rakastanut niitä!

Onkohan taulussa oikealla oleva puu sama, joka nykyisin on näin muhkea?

Talo muotopuutarhan puolelta. Lisää kuvia puutarhasta Picasa-albumissa.

 

Kauniissa puutarhassa on ihana kuljeskella rauhassa, istuskella ja antaa ajatusten lentää vapaasti.

Tiellä sekoilevia lampaita - villaa tai paistia?

Julkaisin FB:ssä ja Instagrammissa tämän videon: Videolinkki . Lammaslauma hyppäsi yhtäkkiä tielle automme eteen Strangford Logh -alueella Pohjois-Irlannissa. Oli mielenkiintoista seurata paimenkoiran toimintaa. Se sai lampaat menemään juuri minne haluttiin.

Yksi ystäväni kommentoi videota: ensi sunnuntain ateria! Itselleni ei se tullut mieleen. Sen sijaan aloin miettiä, minkätyyppistä villaa Irlannin lampaista saadaan ja kuinka monia erilaisia lammasrotuja täällä mahtaa olla. Vielä en ole ottanut selvää!

Lentokoneessa matkalla tänne neuloin sukkaa ja jatkoin sitä mm. ruusupuistossa. 

Lisäksi minulla on mukana ihanaa paksua Viking Balder -lankaa. Siitä aloitin itselleni jonkinmallista liiviä. En vielä varmaksi tiedä, kuinka pitkä siitä tulee ja minkä mallinen etuosa. Tässä takakappaleen aloitusta.

Tabletilla bloggaaminen edelleen rasittavaa, kaipaan, että kaikki toiminnot olisivat käytössä ja Photoshop saatavilla! En saanut upotettua videota ja linkkikin on käsin koodattu!

Muutama kuva lisää Irlannista:

Tall Ships races on parhaillaan Belfastissa. Vietin siellä yhden iltapäivän ystäväperheen seurassa.

Hurjan kuhmurainen puu!