Häissä ja käsityömyyjäisissä Irlannissa

Häissä on aina hienoa nähdä, että yksityiskohtiin on panostettu ja etsitty uusia ideoita. Olin maanantaina Pohjois-Irlannissa häissä, jotka järjestettiin kahdessa eri paikassa. Seremonia puolilta päivin, ateria ja iltaohjelma olivat vanhaan koulutaloon rakennetussa juhlapaikassa, Orange Tree Housessa. Iltapäivällä siinä välissä meidät kuljetettiin busseilla Mount Stewartin ihanaan kartanon puistoon muutaman kilometrin päähän.

Tuolien koristeet olivat kaasojen pukujen paljettikangasta.

Erikoisin osa vihkiseremoniaa oli, että perheen koira käveli kaasojen kanssa eteen :) Valitettavasti en saanut siitä kuvaa!

Vihkiseremonian jälkeen ennen puistoon kuljetusta saimme kahvia tästä suloisesta vaunusta.

Puistossa:



Kiva idea oli pyytää vieraita lataamaan ottamiaan kuvia Instagramiin. Pöydillä oli pitkä lista, mistä kaikesta kuvia voisi ottaa. Kaikki painettu materiaali kutsuista lähtien oli samaa tyyliä, sekaisin kymmeniä erilaisia fontteja.

Ihanaa häissä oli sekin, että olin siellä yhdessä kolmen tyttäreni ja heidän perheidensä kanssa. Morsian oli tyttöjen serkku. Viidennet häät serkusten keskuudessa, kaikissa otettu samantyyppinen kuva.

Edellisenä päivänä kävimme Belfastin linnassa, jossa sinä päivänä sattui olemaan craft fair, käsityöläismyyjäiset. Sieltä ei voinut ottaa valokuvia, mutta otin niitä ulkona. Linnasta näkee Belfastin lahdelle ja koko kaupungin yli.

Esillä olleet käsityöläisten tuotteet olivat muuttuneet melkoisesti niistä ajoista, jolloin itse toimin Pohjois-Irlannissa käsityöläisena, 80- ja 90-lukujen vaihteessa. No, outoa olisikin, jos niin pitkän ajan kuluessa mikään ei muuttuisi! Silloin ylivoimaisesti eniten myytiin koruja ja keramiikkaa. Nyt oli useita erilaista vintagea myyviä, cupcake-innostus näkyi sekin, tilkkutyötekniikkaa oli edelleen, monenlaista sisustukseen kuuluvaa. Muutama huovutustöitä tekevä.

Varmasti Pohjois-Irlannista löytyy laajemmin kädentaitoja. Vaikka myyntiosastoja oli kahdessa kerroksessa ympäri linnaa, valikoima oli aika suppea. Yksi hyvä idea siellä oli, craft parties, eli erilaisia kädentaitoja kotikutsuilla. Kutsuihin kuului myös taidolla tehnyt, kauniisti esille asetetut leivonnaiset.

Tällä kertaa viivyin Belfastissa vain 5 päivää, ärsyttävän lyhyt aika. Koko muu perhe jäi sinne vielä, joten oli vaikea lähteä! Mutta palaan taas myöhemmin kesällä :)

Lempikuvani häistä:

Kaason ja morsiustytön puvut

Kerroin juuri häistä, joihin tein morsiuspuvun. Morsian oli valinnut häittensä väriksi korallin, ja se määräsi myös kaasojen ja morsiutyttöjen puvut. Toinen kaasoista oli tyttäreni, morsiustyttö hänen pian 5-vuotias tyttärensä. Pukuihin ei valittu yhtenäistä tyyliä, vain väri. Kaasot halusivat kuviolliset puvut, joita voisi käyttää myöhemminkin. Toinen kaasoista oli häissä viimeisellä kuulla raskaana, joten oli selvää, ettei kaasoilla voinut olla puvuissaan samaa mallia. Hän teki pukunsa itse, samoin puvun 2½-vuotiaalle tyttärelleen. Pikkuinen ei kuitenkaan hääpäivänä suostunut pitämään sitä yllään, koska hänestä olkapäät kutittivat, joten hän esiintyi tavallisessa puuvillamekossa!

Morsiustytön mekko

Pikkutyttöjen mekoissa päädyttiin kahteen päällekkäin asetettavaan kankaaseen, joista toinen on läpinäkyvä. Helmaosa tehtiin keijumekkotyylillä.

Alla oleva kuva on toiselle kaasolle lähettämäni kännykkäkuva siitä, miten helman neliöt oli aseteltu:

Helmassa on siis kummastakin kankaasta iso neliö, jonka keskellä pyöreä reikä. Reikä on 1/3 isompi kuin tytön ympärysmitta, jolloin siihen saatiin hiukan rypytystä.

Riemua ruusun terälehtien heittelyssä :)

Kaasojen puvut

Kaason puku on ohutta huivimaista kangasta. Tytär valitsi mallin kopiotavaksi sisarensa vanhasta iltapuvusta.

Puvun selkä on paljas.

 

Ihanat häät, kokonaisuudessaan niin parin oman näköiset!

Häähumua

Aiemmassa elämässäni, kun vielä olin kokopäiväinen käsityöläinen, morsiuspukujen valmistus oli yksi mielitöistäni. Nyt pitkästä aikaa pääsin siihen takaisin. Tyttäreni ystävä halusi määrätynlaisen puvun eikä löytänyt sitä kauppojen hyllyiltä. Sen tuli olla 50-luvun henkinen, polvipituinen ja siinä piti olla jotain värikästä vaalean lisäksi.

Lopulta saan julkaista kuvat! Häät olivat viime viikonloppuna. Puku valmistui juhannuksen tienoilla ennen Irlannin-matkaani.

Puku on paksua morsiussatiinia. Yläosan päällä on osittain pitsiä, jonka morsian hankki Tukholmasta. Olan tatuointi näkyy sen läpi, mutta se ei haitannut häntä. Helman alla on 10 metriä tylliä.

 

 

Olen pitkälti tottunut ompelemaan muokaten kaavoja huomattavasti tai kokonaan ilman kaavoja. Tässä rintaosaan oli kaava, joka muuntui lopulta melkein kokonaan alkuperäisestä. Helmaosa on täyskello, leikattu piirtämällä lyijykynällä rakennusmitan mukaan. Ompelen nykyään aika vähän, siksi tarvikkeet eivät ole ammattilaistasoa! Viime vuoden lopulla hankittu uusi ompelukone pääsi nyt kunnolla käyttöön.

Yläosan takasaumoissa on muoviset luut. Ne eivät olleet hyvää laatua, koska kesken häitten piti leikata niitten irronneita päitä irti, kun ne alkoivat pistellä morsianta juuri ennen häävalssia. Pitää ottaa selvää, mistä saa korkealaatuisia. 

Vaikein osa työtä oli pitsiosan muotoilu ja kiinnitys siten, että se ei kiristä mistään. Siinä on pienenpienet hihat.

Yksityiskohta korallinvärisestä vyöstä: 

 Morsiamen ihanat amerikkalaisesta nettikaupasta hankitut kengät:

Tein häihin myös morsiustytön ja kaason puvut, niistä erillinen teksti!

Virkattu jakku häihin

Aikaa on kulunut paljon ja vasta nyt jatkan blogia! Kaiken aikaa olen silti tehnyt erilaisia käsitöitä, aikaa vain koneella istumiseen ei ole tuntunut löytyvän.

Toukokuussa menin perheen kanssa sukulaistytön häihin Pohjois-Irlantiin. Vihkiseremonia oli suunniteltu pidettäväksi ulkona. Pitkään Irlannissa asuneena se hirvitti minua, kun tiesin, kuinka kylmä ilma saattoi olla. Siksi päätin tehdä tammikuussa Lontoon matkalla hankkimani mekon seuraksi kevyen mutta lämpimän jakun. Päädyin lankaan, joka oli 50% merinovillaa, toinen puoli kiiltävää akryyliä. Langan nimi on Katia Kiss ja ostin sen Piikkopirta-liikkeestä Turusta. Halusin tehdä jakun virkkaamalla palasista.

Hääpäivä sattuikin olemaan kaunis ja aurinkoinen! Pitsinen jakku ei silti ollut liian kuuma ja otin sen pois vasta vihkiseremonian jälkeen. Puvun kanssa käytin viime kesänä tyttäreni häihin tekemääni kaulakorua. Kukaan ei odottanut niin kuumaa aurinkoista päivää eikä siksi käyttänyt aurinkovoidetta. Seuraavana päivänä lähes kaikkien naisten kaulakorujen jälki näkyi palaneessa ihossa!