Tilkkupeiton valmistusta kurssilla

Vietin viikonlopun tilkkupeittokurssilla Päivölän opistossa Valkeakoskella. Hieno viikonloppu! Ihana keskittyä koko ajan pelkästään ompeluun ilman mitään muuta tekemistä.

En ollut tehnyt tilkkutöitä vuosiin, enkä nytkään aio tehdä niitä säännöllisesti. Mutta on hienoa välillä tehdä muita käsitöitä kuin ne ensisijaiset harrastukset. Ompelu oli minulle yhdessä vaiheessa myös työ useiden vuosien ajan.

Meille ehdotettiin kolmea blokkia, joista valita malli peittoon. Valitsin Jacob's ladder - Jaakobin tikapuut -, koska se vaikutti helpoimmalta!

Olin jo unohtanut mm. palasten kiinnityksen ketjussa.

Opin, että kolmiot kannattaa tehdä neliöistä.

Otin itselleni kuvia yhden blokin kokoamisesta, että muistan myöhemminkin.

Tätä blokkia voi asetella monilla eri tavoilla. Pohjan "viivoista" voi luoda V-kirjaimen muotoista kuviota, salmiakkiruutumaista tai siksakia. Päädyin siksakiin.

Mainos: Katso tämän hetken parhaat tarjoukset! Säästä jopa 45%
Trivago, maailman suurin hotellihaku. Vertaa hintoja yli 900.000 hotellin joukosta.

Tässä peitto siinä vaiheessa, johon ehdin tehdä sen kurssilla. Siitä puuttuu vanu, taustakangas ja niitten tikkaaminen yhteen, eli läheskään valmis se ei ole!

Kurssilla hienoa oli myös superkiva, pieni ryhmä. Siihen vaikutti osittain kai sekin, että olimme lähes saman ikäisiä ja samantapaisissa elämäntilanteissa. Oikein huvitti yhdessä vaiheessa kun tajusin, että kaikilla oli niitä tyypillisimpiä 50-60-luvun vaihteen etunimiä!

Tämän kuvan otin ompelusalistamme klo 23:n jälkeen lauantai-iltana. Olin viimeinen lähtijä, varmaan siksi, että minulla oli ryhmästä vähitellen kokemusta tilkutöissä! Halusin kovin saada peitteen päällisen valmiiksi.

Kuten olet huomannut, rakastan kirkkaita värejä. Erään kurssilaisen kankaat olivat aivan ihania. Näin kauniit värit ja kuviot ovat niin innostavia ja tuovat energiaa!

Yli 100 vuotta vanhan kansanopiston alueella on paljon rakennuksia. Pidän paikoista, joissa on paljon historiaa. Niin monia nuoria on käynyt siellä vuosien mittaan. Omasta äidistäni tiedän, kuinka paljon kansanopistovuosi vaikutti ihmisen elämään varsinkin aikana, jolloin useimmilla ei ollut mahdollisuutta pitempään koulutukseen.

Tilkkutyökurssille Päivölään

Melkein kaikki käsityöaikani menee neulomiseen ja virkkaukseen. Ompelu oli kuitenkin ensisijainen vuosia, ja myös työni monen vuoden ajan. Kun kuulin Päivölän Opiston tilkkupeittoviikonlopusta, päätin ilmoittautua, että tulisi hiukan vaihtelua! ( Kurssin kuvaus on nyt täällä, mutta varmaan poistuu pian.)

Kurssi alkaa huomenna. Tänään olen kokoillut tarvikkeita ja ostanut jonkin verran uutta kangasta. En ole tehnyt tilkkutöitä yli 10 vuoteen. Siksi on ihme, että löysin leikkuualustan ja tilkkuleikkurini. Edellisen käyttökerran jälkeen olen sentään muuttanut 4 kertaa!

Kuvassa osa mukaan lähtevistä kankaista. Kyllä siitä minun väriseni peitto tulee!

Työehdotuksena on kolme erilaista peittomallia. Valitsin niistä Jacob's ladder blockin. Osittain siksi, että se vaikuttaa teknisesti helpoimmalta! Jacob's ladder quilt -kuvahaku antaa valtavasti erilaisia ideoita värien käytölle.

Innolla ajan huomenna Valkeakoskelle. Ensi viikolla kerron, mitä kurssilla ehdin tehdä. Jos hyvin käy, otan jossain välissä videopätkiäkin.

- - - - - - - - - -

Mainos:  Ansaitse rahaa verkkosivuiltasi!

Taskullinen joulukalenteri, video

Kun omat tyttäreni olivat pieniä, minulla oli joulukellon muotoinen adventtikalenteri, jonka taskuista aamuisin löytyi kullekin pieni yllätys. Kirjoitin kalenterista pari vuotta sitten. Tein niitä myös sukulaisten lapsille. Yksi lasteni irlantilaisista serkuista oli etsiskellyt kalenteriaan äitinsä ullakolta nyt, kun hänellä itsellään on pieni poika. Kun sitä ei löytynyt, hän pyysi, voisinko tehdä hänelle uuden.

Joulukellon muotoista en lähtenyt tekemään, tämä on lähes neliö. Minulla on iso varasto erilaisia joulukankaita, joten en tätä varten hankkinut mitään uutta. Osa kankaista on vielä ajalta, jolloin käsityöläisenä Irlannissa tein joulukoristeita useita kuukausia vuodesta. Niissä kankaissa on vieläkin ihania muistoja!

Taskujen numerot kirjoitin kiiltoliimalla. Yläreunan saumavara on hiukan leveämpi kuin muualla, että siihen mahtuu ohut keppi tms kiinnitystä varten. Tein kiinnityksen siten, että nyöri kulkee kepin päästä toiseen.

Kalenteriin voi lapsille laittaa kaikenlaisia pieniä esineitä, leluja, kyniä, värejä, hiuskoristeita, toisinaan karkkiakin. Isommille lapsille tein aarteenetsintää. Silloin taskussa oli jokin sana, kuva tai nettiosoite, jonka perusteella varsinainen yllätys löytyi muualta.

Tein kalenterin valmistuksesta videon englanniksi. Olen huomannut, että hyvinkin yksinkertaiset ohjevideot voivat saada paljon katsojia! https://youtu.be/ByBSkrdKTmQ

 

Juhannusmekko

Juhannuspäivänä satoi vettä, joten oli kiva voida hyvällä omallatunnolla jäädä sisälle! Osa juhannuksesta kului komeroita ja vinttikomeroa järjestellessä. Siinä taas huomasin, kuinka paljon kukkakankaanpaloja laatikoista löytyi. Päätin ommella 5-vuotiaalle Alessialle mekon. Eihän yksi mekko nyt kovin paljon pinoa madalla, mutta tulivatpahan käyttöön!

Neitonen on reissussa juhannuksen, mutta toivottavasti näen hänet ennen kuin torstaina lähden Irlantiin.

Tässä osa alkuperäisistä. Paljon jäi jäljelle, ja paljon lisää on laatikoissa.

Kovin usein en ehdi ommella.Siksi ilo nykyisestä ompelukoneesta nousee joka kerta, kun muistelen, millaista ompelu 80-luvulla hankitulla koneella oli vielä pari vuotta sitten!

Tunnin tunika

Pitkästä aikaa tuli ommeltuakin. Tämä pallokangas odotteli ompelupöydälläni pari kuukautta, ja lopulta tunikan tekemiseen meni tunti aikaa!

Mittasin leikkausta varten samantyyppisen vanhan tunikan. Leikkasin sen perusteella ilman muuta kaavaa. Kappaleet ovat tosi yksinkertaiset. Ompelukin meni nopeasti, kun kangas ei edes purkaannu. En yliluotellut reunoja mitenkään.

Kaikkineen työhön tosiaan meni vain se tunti. Nyt olen käyttänyt tunikaa useaan kertaan ja olen tosi tyytyväinen. Se sopii yhtä hyvin lyhyen suoran hameen kuin kapeiden farkkujen tai muitten housujen kanssa.

Yllä olevassa kuvassa mukana myös yli vuosi sitten tekemäni virkattu alpakka-silkkihuivi, joka on ollut ihanan pehmeä ja lämmin käyttää.

Kun saisin useammin aikaan ommella! Neulomiseen ja virkkaamiseen verrattuna kynnys aloittaa on suurempi edelleen, vaikka minulla nyt on kokonainen iso pöytä ompelua varten eikä konettakaan tarvitse koskaan koota pois.

Kuvat otin Naantalissa, ihana aurinkoinen kevätpäivä!

Kaason ja morsiustytön puvut

Kerroin juuri häistä, joihin tein morsiuspuvun. Morsian oli valinnut häittensä väriksi korallin, ja se määräsi myös kaasojen ja morsiutyttöjen puvut. Toinen kaasoista oli tyttäreni, morsiustyttö hänen pian 5-vuotias tyttärensä. Pukuihin ei valittu yhtenäistä tyyliä, vain väri. Kaasot halusivat kuviolliset puvut, joita voisi käyttää myöhemminkin. Toinen kaasoista oli häissä viimeisellä kuulla raskaana, joten oli selvää, ettei kaasoilla voinut olla puvuissaan samaa mallia. Hän teki pukunsa itse, samoin puvun 2½-vuotiaalle tyttärelleen. Pikkuinen ei kuitenkaan hääpäivänä suostunut pitämään sitä yllään, koska hänestä olkapäät kutittivat, joten hän esiintyi tavallisessa puuvillamekossa!

Morsiustytön mekko

Pikkutyttöjen mekoissa päädyttiin kahteen päällekkäin asetettavaan kankaaseen, joista toinen on läpinäkyvä. Helmaosa tehtiin keijumekkotyylillä.

Alla oleva kuva on toiselle kaasolle lähettämäni kännykkäkuva siitä, miten helman neliöt oli aseteltu:

Helmassa on siis kummastakin kankaasta iso neliö, jonka keskellä pyöreä reikä. Reikä on 1/3 isompi kuin tytön ympärysmitta, jolloin siihen saatiin hiukan rypytystä.

Riemua ruusun terälehtien heittelyssä :)

Kaasojen puvut

Kaason puku on ohutta huivimaista kangasta. Tytär valitsi mallin kopiotavaksi sisarensa vanhasta iltapuvusta.

Puvun selkä on paljas.

 

Ihanat häät, kokonaisuudessaan niin parin oman näköiset!

Häähumua

Aiemmassa elämässäni, kun vielä olin kokopäiväinen käsityöläinen, morsiuspukujen valmistus oli yksi mielitöistäni. Nyt pitkästä aikaa pääsin siihen takaisin. Tyttäreni ystävä halusi määrätynlaisen puvun eikä löytänyt sitä kauppojen hyllyiltä. Sen tuli olla 50-luvun henkinen, polvipituinen ja siinä piti olla jotain värikästä vaalean lisäksi.

Lopulta saan julkaista kuvat! Häät olivat viime viikonloppuna. Puku valmistui juhannuksen tienoilla ennen Irlannin-matkaani.

Puku on paksua morsiussatiinia. Yläosan päällä on osittain pitsiä, jonka morsian hankki Tukholmasta. Olan tatuointi näkyy sen läpi, mutta se ei haitannut häntä. Helman alla on 10 metriä tylliä.

 

 

Olen pitkälti tottunut ompelemaan muokaten kaavoja huomattavasti tai kokonaan ilman kaavoja. Tässä rintaosaan oli kaava, joka muuntui lopulta melkein kokonaan alkuperäisestä. Helmaosa on täyskello, leikattu piirtämällä lyijykynällä rakennusmitan mukaan. Ompelen nykyään aika vähän, siksi tarvikkeet eivät ole ammattilaistasoa! Viime vuoden lopulla hankittu uusi ompelukone pääsi nyt kunnolla käyttöön.

Yläosan takasaumoissa on muoviset luut. Ne eivät olleet hyvää laatua, koska kesken häitten piti leikata niitten irronneita päitä irti, kun ne alkoivat pistellä morsianta juuri ennen häävalssia. Pitää ottaa selvää, mistä saa korkealaatuisia. 

Vaikein osa työtä oli pitsiosan muotoilu ja kiinnitys siten, että se ei kiristä mistään. Siinä on pienenpienet hihat.

Yksityiskohta korallinvärisestä vyöstä: 

 Morsiamen ihanat amerikkalaisesta nettikaupasta hankitut kengät:

Tein häihin myös morsiustytön ja kaason puvut, niistä erillinen teksti!

Joulutunnelmaa

  

Hyvää joulua kaikille! Kuvassa vuosia sitten tekemäni applikaatio-vapaakirjontatyö.

Heti, kun joulun jälkeen alkaa rauhoittua, minulla on monia uusia projekteja mielessä. Haluan opetella kunnolla neulakinnastekniikkaa, josta sain pari tuntia opetusta aiemmin joulukuussa. Lisäksi joululahjoja tehdessä huomasin, kuinka ruostunut taitoni on monimutkaisempien palmikoiden suhteen. Tyttäreni odottaa keväällä syntyvää vauvaa ja vauvanpeitto olisikin kiva paloista, joissa jokaisessa on erilainen irlantilaiskuvio.

Lyhtyjä ikkunallani.

Muistoja joulukoristeissa

Tänään sain uuden (kesto)joulukuuseni koristeltua! Tuntuu jo kovin jouluiselta! Apuna koristelussa oli 4-vuotias lapsenlapseni Alessia.

Kuusessa on paljon koristeita, joihin kuuluu tärkeitä muistoja. Tänä vuonna on myös "uusia vanhoja" koristeita, koska vuoden aikana äitini asunto tyhjennettiin ja jaoimme vanhat koristeet sisarusten kesken.

Tämän muistan ensimmäisistä jouluista pienenä lapsena.

Joko minä tai joku sisaruksistani on punonut sydämen 60-luvun loppupuolella.

Myöhäisempää - omien lasteni pikkulapsiajalta 80-luvun lopulla. Rakastan joulukankaita!

Erilaisia muistoja tämäkin. 80-90-lukujen vaihteen toimin käsityöläisenä Irlannissa. Tässä joitakin esimerkkejä koristeista, joita tein myyntiin. Oikeanpuoleiseen kuuluu ikäväkin muisto: vastaavia oli eräänä jouluna myynnissä Dundonald Old Mill-lahjatavaramyymälä-kahvilassa (ihana paikka edelleen!). Yksi niistä varastettiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun minulle kävi niin ja muistan miettineeni, miltä tuntuu ihmisestä, joka joko antaa lahjaksi varastetun koristeen tai katselee sitä omassa kodissaan!

Mutta kokonaisuutena joulukoristeitten valmistus myyntiin ja myyntitapahtumat eri puolella Pohjois-Irlantia ovat jääneet mieleen hienona aikana. Minulla on kuviakin jossain, mutta enpä tänään löytänyt!

Hyvää joulunodotusta!