Juhannuksena oli ihanasti aikaa käydä rauhassa läpi edes joitakin kotiini ja vinttikomeroon kerääntyneitä tavaroita. Paljon mielenkiintoista löytyi, mm. jätesäkillinen käsityötavaroita, jotka katosivat toista edellisessä muutossani runsaat 7 vuotta sitten.
Niistä tässä inkkariliivi, jonka tein lukioikäisenä 70-luvun lopulla. Osallistuin sillä Muoti + Kauneus -lehden neulesuunnittelukilpailuun. Sijoituin kilpailussa, vaikka en muista, kuinka mones työ oli. Se löytyy vuoden -78 lehdestä. Jokaisen kerroksen jälkeen lanka on katkaistu ja sivusaumat muodostuvat langanpäitten palmikoinnista.
Erityisesti pidän yksityiskohdasta, jossa olen huolitellut reunat ompelemalla niihinkin palmikoitua nauhaa.
Toinen nyt löytynyt kauan sitten tehty työ oli brittiläinen koulumekko. Asuimme pitkään Pohjois-Irlannissa, jossa on koulupuvut. Minä en koskaan pitänyt niistä. Talviajan puku oli tarkkaan määrätty, mutta kesäpuvun kanssa pystyi kikkailemaan! Ainoa sääntö oli, että sen piti olla sinivalkoruutuista puuvillaa. Ompelin vanhimmalle tyttärelleni tämän, kun hän oli 3. tai 4. luokalla. Tuollahan kouluun mennään sen vuoden syksyllä, kun on kesään mennessä täyttänyt 4, eli 3-luokkalainen on vasta 6- tai 7-vuotias. Tässä puvussa normista poikkeaa puhvihihat, sivuissa vinoon leikattu kangas ja kukkanapitus edessä. Kangaskin on seersuckeria eikä peruspuuvillaa. Hiukan pelkäsin, lähetetäänkö tyttö kotiin, kun hän käytti pukua! Mutta hän ei kertonut kenellekään, että äiti oli tehnyt puvun itse, joten koulussa varmaan ajateltiin, että sellaisiakin koulupukuja oli tullut kauppoihin :)
Seuraava löytö oli tämä kaulakukkaro. Tein sen 13-14-vuotiaana. Kuvaamataidon opettajamme piti paljon siitä, että olin suunnitellut ja valmistanut sen itse. Hän ehdotti, että minun kannattaisi alkaa suunnitella enemmänkin neuleita ja etsiä niille myyntikanavia. Suunnitelma ei siinä vaiheessa toteutunut, mutta oli kannustavaa, että hän uskoi minuun!
Vielä yksi löytö oli kuusi paria lasten sukkia. Muistelen, että ne oli tarkoitus lähettää Romaniaan. Olin harmissani, kun niitä ei muuton jäljiltä löytynyt mistään. Silloin, 8 vuotta sitten, ei ollut mitään tietoa siitä, että tänään minulla on kaksi lastenlasta, joille kyllä tulee villasukille käyttöä! Vaikka nämä ovatkin tylsiä perussukkia. Päiväkodissa niitä kuitenkin katoaa ja kuluu paljon.
