perjantai 23. elokuuta 2013

Viitelöinti - huivin valmistus





Aiemmin pidin paljon viitelöintitekniikasta, mutta se on vuosien mittaan jäänyt. Muistan, kun 90-luvun puolivälissä artenomiharjoittelijana vedin siinä kursseja Turussa ja eräs osanottaja innostui niin, että teki huivin kaikille, joille antoi joululahjan. Tämä aihe tuli esille, kun tarvitsin viitelöinti-termin englanniksi ja kysyin sitä, kuinkas muuten, Facebook-ryhmässä. Englanniksi on 'sprang' tai ruotsi sana 'språng'. Ilmeni, että moni ei ollut edes kuullut tekniikasta.


Ensiksi tarvitaan loimi. Sen pitää olla n. 30% pitempi kuin valmis huivi. Sen voi kotona luoda ylösalaisin käännettyjen tuolien väliin. Loimilankojen kokonaismäärän pitää olla parillinen. Molempiin päihin luodaan tiuhta (= langat menevät ristikkäin). Loimi tässä on 2,5 m pitkä.




Loimen luominen kahden väärinpäin olevan tuolin avulla. Kirkas auringonpaiste haittaa kuvaa. Sellainen tuoli olisi parempi, jossa jalkojen poikkipuut ovat melko ylhäällä, että leveämpikin mahtuisi.

Samalainen tiuhta molemmissa päissä,tässä loimessa värinvaihdossa tulevat solmut toisessa päässä.



Otin langoiksi mitä kotona sattui olemaan. 2 kerää ihanan pehmeää La alpacaa, 100% alpakkka (www.alpakka.fi) ja 1 kerä Gjästalin Maijaa (85% villa 15% polyamid), jotka ovat suunnilleen samanpaksuisia. Lanka ei voi olla sellaista, että se helposti tarttuu, kuten mohair, koska viriö pitää saada siirrettyä päästä toiseen.

Viriöön molempiin päihin laitetaan kevyet puikot, jotka kiinnitetään sellaisella kuminauhalla, joka on helppo irrottaa ja laittaa taas takaisin. Minulla on reiällisestä leveästä kuminauhasta leikattuja paloja. Puikkoina on kukkakepit ja coctail-ruokaan tarvittavat tikut, mitä nyt sattui löytymään. Kapeassa työssä riittää bambuiset sukkapuikot.

Molemmat päät sidotaan vahvalla narulla. Ne kiinnitetään johonkin, joka ei liiku, kuten huonekaluihin tai ovenkahvaan. Viitelöinnissä ei tule lauta- ja pirtanauhojen tapaan tiukkaa kiristystä, joten kiinnityspaikaksi riittää tuolikin.


Kuvassa toinen pää kiinni isossa kaapissa, toinen tuolissa

Viitelöinnissä ei ole kudelankaa ollenkaan, vaan loimilangat pujotellaan kiinni toisiina. Työ valmistuu yhtä aikaa molemmista päistä, vuorotellen kerros kerrokselta. Minä pidän aina tuolin molemmissa päissä, ettei sitä tarvitse siirtää. Tai mikä estää kiinnittämästä työtä ylemmäs ja työskentelemästä seisten, jos se tuntuu luontevammalta.

Viitelöinti aloitetaan siitä päästä, jossa reunimmainen lanka oikealla on puikon alla. Ota puikon päällä olevat langat vasempaan käteen.

Ote, ylemmät langat vasemmassa kädessä. Kuvassa työtä on jo tehty jonkin matkaa, mutta ote ja työskentely on joka kerroksella sama.

Aloita poimiminen oikealla kädellä. Nosta puikon alla olevasta alaviriöstä 3 reunimmaista lankaa. Vaihda niitten keskinäinen järjestys: paina reunimmainen lanka viereisen langan päältä alas, toiset kaksi lankaa tulevat yläviriöön.

Vasemman käden langoista painetaan yksi lanka alas, alaviriöstä nostetaan yksi lanka ylös. Jatketaan, kunnes vasemmassa kädessä on 3 lankaa. Niistä reunimmainen lanka nostetaan viereisen langan alitse ylös, muut 2 painetaan alas.



Lihavoidut kohdat, joissa on selostettu reunalankojen käsittely, on viiitelöinnin tärkein osa. Ne määrittävät, että langat lähtevät kulkemaan poikittain työn yli. Voit tarkistaa, että reuna on oikein, kun keskellä kerrosta lanka vetää kahta lankaa mukanaan. Jos ei, kerros pitää purkaa ja tutkia, mistä virhe johtuu.




Video aloituksesta:




Työnnä uusi puikko saatuun viriöön (minä tosin irrotan sen takimmaisen puikon ja laitan sen, mutta 3 puikon käyttö kummassakin päässä on varmempaa!) Kuljeta viriö toiseen päähän työtä ( selvittele langat hyvin, varsinkin alussa ne tahtoo mennä sekaisin) ja laita myös siellä puikko uuteen viriöön. Työ jatkuu siitä päästä.

Viriön siirto toiseen päähän vaatii lankojen selvittelyä. Tästä syystä karvainen lanka olisi vaikea.

Kun pitää taukoa, on helppo aina tarkistaa, kummasta pitää aloittaa, eli kummassa oikea reunalanka on puikon alapuolella. Kannattaa aina siirtää tehty viriö saman tien toiseen päähän eikä jättää työtä kesken niin, että viriö molemmissa päissä ei ole sama.

Työ siis etenee keskiosaa kohti molemmista päistä yhtä aikaa, tai siis kerros kerrokselta vuorotellen.

.Kuva ylhäältäpäin.



Kun keskellä on niin vähän loimilankoja jäljellä, ettei mahdu pujottelemaan lisää, virkataan keskelle ketjusilmukkarivi, joka kiinnittää keskustan. Virkkaa silmukat ensin yläpuolelta, käännä sitten työ ja jatka toiselle puolelle.Viimeinen silmukka ommellaan kiinni.





Lopuksi päihin voi tehdä hapsut tai palmikoita.




9 kommenttia :

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Kiitos hyvästä ohjeesta!

    VastaaPoista
  2. Tämä on aivan ihana tekniikka, kiitos kun palautit mieleen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos - tähän jää taas koukkuun, en ollut tehnyt yli 10 vuoteen!

    VastaaPoista
  4. Minulle täysin uusi tuttavuus! Kovin on kaunista!!!!

    VastaaPoista
  5. Ompas hienon näköinen! Ei heti arvaisi ettei ole kangaspuissa kudottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangaspuissa tosiaan saisi samannäköistä, tämä vie huomattavasti vähemmän tilaa!

      Poista
  6. Kiitos selkeistä ohjeista. Olen tätä kirjoista tutkinut ja mietiskellyt kuin toimii. Miun ois tarkotus alkaa seuraavaksi uudeksi asiaksi opetteleen.

    VastaaPoista
  7. Hieno huivi ja olet kyllä nähnyt kovasti vaivaa perinpohjaiseen ohjeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tämä löytyy edelleen! Youtubesta näen, että kohtalaisen usein joku löytää videon, siksi laitan ne sinne eikä pelkästään blogiin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger