sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kirjoneulesukat näytille - läpinäkyvät saappaat

Tänään ostin läpinäkyvät saappaat. Olen suunnitellut hankkia niitä pitkään, mutta jalkineitten tilaamisessa on se ongelma, että koosta ei koskaan tiedä. Nyt kuulin, että Tokmannilla oli niitä. Kirjoneulesukissa on iso työ, siksi mukava pitää ne näytillä kaupungilla kävellessä!


Tämän kuvan suhteen opin taas lisää, minkälaiset kuvat ovat kiinnostavimpia sosiaalisessa mediassa. Aiemminkin olen huomannut, että värikkäät.  Postasin tämän englanninkieliseen Knitting-Facebook-ryhmään. Tunnissa kuvasta tykättiin yli 800 kertaa, kommentoitiin paljon, ja suomalaisessakin ryhmässä pitkälti yli 100. Kuvassa on Instagrammin ja Youtuben käyttäjätunnukseni vesileimana. Olen alkanut oppia, että jos ei ole, suosittuihin kuviin hyvin äkkiä joku muu lyö oman merkkinsä! Helppohan tuo on poistaakin, mutta vähän sentään pitää nähdä vaivaa.

Tarkoituksenani on tehdä video vesileiman teosta Photoshopilla ja Gimpillä, mutta vielä en ole saanut aikaan!



torstai 23. heinäkuuta 2015

Tunnelmallinen lankakauppa Belfastissa

Kuten blogiani seuraavat tietävät, käyn usein pitkäaikaisessa kotimaassani Pohjois-Irlannissa. Belfastissa on suloinen, ruotsalaisen Åsan pitämä lankakauppa The Textile Studio. Sen FB-sivut ovat www.facebook.com/textilestudiobelfast ja verkkosivut http://textilestudiobelfast.co.uk. (Tämä ei ole sovittu promokirjoitus, halusin vain esitellä!)


Muihin alueen lankakauppoihin ero tulee mm. siinä, että täällä on vain luonnonkuituja (sukkalangoissa tietenkin vahvistuskuituisia lankoja). Irlannissa yleisesti käytetään todella paljon akryylilankoja ja monet lankakaupat myyvät vain niitä.


Liikkeessä on kiva tunnelma, joka tulee ulkoisen lisäksi omistajan persoonasta. Hän juttelee asiakkaitten kanssa kaikenlaisia asioita, niin käsitöihin liittyvää kuin muutenkin. Yksikin asiakas kertoili tyttärensä opiskeluhauista, toinen lomamatkastaan. Teetä ja kahvia myös aina tarjolla!


Textile Studiossa pidetään erilaisia pienryhmien kursseja. Käydessäni oli varattavissa lyhytkurssi jämälankaideoista ja sen jälkeen lankojen ja tarvikkeiden vaihtomahdollisuus. Hyvä idea!






Ostin samaa lankaa kuin tuolin päällä olevassa huivissa, eri väreissä. Louisa Hardingin ihanan pehmeää villa-silkkiä.

En ole vielä päättänyt, minkälaisen huivin teen näistä.


Alennuskaapistakin löytyi lankaa! Nämä ovat Artesanon suloisen pehmeää, ohutta 100% alpakkaa.

Hyllyistä löytyi myös paljon Dropsin lankoja, mutta niitä en halunnut, koska niitä saa Turustakin. Luonnonkuituisten lankojen hintataso on Suomea korkeampi ja lisäksi punnan kurssi nykyisellään euroille epäedullinen.


Kuvista näkyy, että saatavilla on myös tilkkutyö- ja ompelutarvikkeita, mutta jätin ne tästä pois. Rakastan tilkkuilua, mutta siihen ei ole viime vuosina jäänyt aikaa!

Vanhojen ompelukoneiden hyötykäyttöä:

 


Ihanaa pinkkiä :)



tiistai 21. heinäkuuta 2015

Inspiraatiota Mount Stewartista


Blogistani yleisesti ja varsinkin sisustusaiheisistani julkaisuista näkyy, että rakastan voimakkaita värejä, paljon värejä ja runsautta. Irlannissa käydessäni kävin tällä kertaa kaksi kertaa Mount Stewart Housessa ja puutarhassa. Toisella kerralla tutkin kartanomaisen talon yksityiskohtaisesti. Se on juuri avattu uudelleen sen jälkeen, kun se on entisöity ja sisustettu. Se palautettiin yhden emännän, Lady Edith Vane-Tempest-Stewart, Marchioness of Londonderryn tyyliseksi 1930-luvulle.

Erityisesti täällä pidin, että kaikissa huoneissa oli seinissä voimakkaat värit.Tähän olen koonnut kuvia, joista tulee innostunut hyvä olo.



Rakastan englantilaista koristeellisuutta ja sitä tuolla riitti! Läheskään kaikki esineet ja huonekalut eivät tosin ole englantilaisia, koska pariskunta matkusti ympäri maailmaa.





Minulla ei ole koskaan ollut kukallista valkopohjaista sohvaa tai nojatuolia, vaikka olen aina rakastanut niitä!


Onkohan taulussa oikealla oleva puu sama, joka nykyisin on näin muhkea?



Talo muotopuutarhan puolelta. Lisää kuvia puutarhasta Picasa-albumissa.


Kauniissa puutarhassa on ihana kuljeskella rauhassa, istuskella ja antaa ajatusten lentää vapaasti.




perjantai 17. heinäkuuta 2015

Takaisin Suomessa ja kangaspuitten kokoaminen

Minun ei ole helppo palata Irlannista Suomeen. Vuosi vuodelta se tuntuu vaikeammalta. Kunpa onnistuisin järjestämään työtilanteeni sellaiseksi, että voisin asua puolet vuodesta kummassakin!

Mutta lomaa on jäljellä lähes kolme viikkoa. Olen iloinen, että siinä on paljon ihan vapaita päiviä, jolloin voin päättää, mitä tehdä  - tai olla tekemättä mitään.

Viikonloppuna menen serkkuni luokse ja meidän on tarkoitus koota äitini vanhat kangaspuut. En ole sen enempää koonnut puita kuin kutonutkaan vuosikausiin,joten saapa nähdä, miten se onnistuu! Kun puut viimeksi purettiin, otin onneksi useita valokuvia. Alla yksi.


Kuva on vuodelta 2005. Silloin äitini asui vielä kodissaan maalla. Kävin kesän aikana usein kutomassa. Siltä kesältä on paljon hyviä muistoja. Äitini, joka on nyt kolme vuotta ollut hoitokodissa eikä puhu tai liiku, kertoi minulle kaikenlaista nuoruudestaan.

Tässä yhtä silloin kutomaani mattoa.


Lähipäivinä laittelen käsitöihin liittyviä kuvia Irlannista. Mutta nyt, kun en enää kuulu mihinkään blogiyhteisöön (aiempi postaus), minulla ei ole mitään painetta julkaista jatkuvasti!


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Tiellä sekoilevia lampaita - villaa tai paistia?

Julkaisin FB:ssä ja Instagrammissa tämän videon: Videolinkki . Lammaslauma hyppäsi yhtäkkiä tielle automme eteen Strangford Logh -alueella Pohjois-Irlannissa. Oli mielenkiintoista seurata paimenkoiran toimintaa. Se sai lampaat menemään juuri minne haluttiin.

Yksi ystäväni kommentoi videota: ensi sunnuntain ateria! Itselleni ei se tullut mieleen. Sen sijaan aloin miettiä, minkätyyppistä villaa Irlannin lampaista saadaan ja kuinka monia erilaisia lammasrotuja täällä mahtaa olla. Vielä en ole ottanut selvää!

Lentokoneessa matkalla tänne neuloin sukkaa ja jatkoin sitä mm. ruusupuistossa. 


Lisäksi minulla on mukana ihanaa paksua Viking Balder -lankaa. Siitä aloitin itselleni jonkinmallista liiviä. En vielä varmaksi tiedä, kuinka pitkä siitä tulee ja minkä mallinen etuosa. Tässä takakappaleen aloitusta.


Tabletilla bloggaaminen edelleen rasittavaa, kaipaan, että kaikki toiminnot olisivat käytössä ja Photoshop saatavilla! En saanut upotettua videota ja linkkikin on käsin koodattu!

Muutama kuva lisää Irlannista:


Tall Ships races on parhaillaan Belfastissa. Vietin siellä yhden iltapäivän ystäväperheen seurassa.


Hurjan kuhmurainen puu!


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lähdin Indiedays-blogiyhteisöstä

Noin 9 kuukauden ajan kuuluin Indiedays-blogiyhteisöön. Halusin liittyä, ja muutamien muutosten jälkeen blogini hyväksyttiin sinne. Ajattelin, että yhteisö auttaisi kasvattamaan ja laajentamaan blogia. Ja ehkä saamaan hiukan mainostulojakin. Mutta näitten kuukausien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että siitä on blogilleni enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi lähdin siitä, ja heidän bannerinsa ja maninospaikkansa on nyt otettu pois.

Tutkin Google Analyticsiä, jonka olen asentanut blogiini. Se näyttää yksityiskohtaisia tietoja kävijöistä ja mm. sen, mitä kautta kävijät päätyvät sivuille. Siitä näin, että Indiedaysin kautta blogiini oli tullut vain 495 käyntiä samassa ajassa kun niitä Facebookin kautta oli tullut yli 10 000! Tämä tietenkin siksi, että olen Facebookissa aktiivinen monissa ryhmissä.

Indiedaysin valtavat mainokset sivun ylälaidassa olivat häiritseviä. Se on ensisijainen syy, etten halunnut jatkaa. Mainoksista saatava pieni tulo ei ole suhteessa niistä aiheutuvaan haittaan. Sivupalkissa olevat pienet mainokset eivät minusta haittaisi. Mutta iso mainos, joka latautuu uudelleen joka kerta, kun klikkaa uudelle sivulle, huonontaa käyttökokemusta. Itse miettisin, onko sivun sisältö sen arvoista, että siedän niitä!

Indiedays sinänä tekee hienoa työtä. Minulla ei ole mitään heitä vastaan. Se sopii parhaiten nuorten naisten muoti-, liikunta-, terveys- , äitiysblogeille, varmaan sisustus- ja ruokablogeille. Käsityöblogeille ei niinkään, varsinkaan kun siellä ei ole niille mitään kategoriaa. Lifestyle , jossa käsityöblogit ovat, on liian laaja käsite.

Indiedaysistä oli minulle se hyöty, että opin kiinnittämään enemmän huomiota kuvieni laatuun ja kokoon. Laitoin ne css-koodilla saman levyisiksi kuin tekstisisältö. Samoin opin bloggaamiseen säännöllisyyttä, että julkaisee uutta mieluiten useamman kerran viikossa.

Tätä julkaisua teen muuten ensimmäistä kertaa Bloggerin android-sovelluksella. Siinä on vielä paljon paranneltavaa. Sillä ei saa lisättyä kuviakaan. Kuva pitää mennä lisäämään selaimella.

 Istun ex-mieheni  kodissa Belfastissa ja katselen ulos kauniiseen auringonpaisteeseen, jonne tästä nyt lähdenkin!

Kauniita kesäpäiviä!



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Tarinoita vinttikomerosta

Juhannuksena oli ihanasti aikaa käydä rauhassa läpi edes joitakin kotiini ja vinttikomeroon kerääntyneitä tavaroita. Paljon mielenkiintoista löytyi, mm. jätesäkillinen käsityötavaroita, jotka katosivat toista edellisessä muutossani runsaat 7 vuotta sitten.


Niistä tässä inkkariliivi, jonka tein lukioikäisenä 70-luvun lopulla. Osallistuin sillä Muoti + Kauneus -lehden neulesuunnittelukilpailuun. Sijoituin kilpailussa, vaikka en muista, kuinka mones työ oli. Se löytyy vuoden -78 lehdestä. Jokaisen kerroksen jälkeen lanka on katkaistu ja sivusaumat muodostuvat langanpäitten palmikoinnista.

Erityisesti pidän yksityiskohdasta, jossa olen huolitellut reunat ompelemalla niihinkin palmikoitua nauhaa.


Toinen nyt löytynyt kauan sitten tehty työ oli brittiläinen koulumekko. Asuimme pitkään Pohjois-Irlannissa, jossa on koulupuvut. Minä en koskaan pitänyt niistä. Talviajan puku oli tarkkaan määrätty, mutta kesäpuvun kanssa pystyi kikkailemaan! Ainoa sääntö oli, että sen piti olla sinivalkoruutuista puuvillaa. Ompelin vanhimmalle tyttärelleni tämän, kun hän oli 3. tai 4. luokalla. Tuollahan kouluun mennään sen vuoden syksyllä, kun on kesään mennessä täyttänyt 4, eli 3-luokkalainen on vasta 6- tai 7-vuotias. Tässä puvussa normista poikkeaa puhvihihat, sivuissa vinoon leikattu kangas ja kukkanapitus edessä. Kangaskin on seersuckeria eikä peruspuuvillaa. Hiukan pelkäsin, lähetetäänkö tyttö kotiin, kun hän käytti pukua! Mutta hän ei kertonut kenellekään, että äiti oli tehnyt puvun itse, joten koulussa varmaan ajateltiin, että sellaisiakin koulupukuja oli tullut kauppoihin :)


Seuraava löytö oli tämä kaulakukkaro. Tein sen 13-14-vuotiaana. Kuvaamataidon opettajamme piti paljon siitä, että olin suunnitellut ja valmistanut sen itse. Hän ehdotti, että minun kannattaisi alkaa suunnitella enemmänkin neuleita ja etsiä niille myyntikanavia. Suunnitelma ei siinä vaiheessa toteutunut, mutta oli kannustavaa, että hän uskoi minuun!


Vielä yksi löytö oli kuusi paria lasten sukkia. Muistelen, että ne oli tarkoitus lähettää Romaniaan. Olin harmissani, kun niitä ei muuton jäljiltä löytynyt mistään. Silloin, 8 vuotta sitten, ei ollut mitään tietoa siitä, että tänään minulla on kaksi lastenlasta, joille kyllä tulee villasukille käyttöä! Vaikka nämä ovatkin tylsiä perussukkia. Päiväkodissa niitä kuitenkin katoaa ja kuluu paljon.


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannusmekko

Juhannuspäivänä satoi vettä, joten oli kiva voida hyvällä omallatunnolla jäädä sisälle! Osa juhannuksesta kului komeroita ja vinttikomeroa järjestellessä. Siinä taas huomasin, kuinka paljon kukkakankaanpaloja laatikoista löytyi. Päätin ommella 5-vuotiaalle Alessialle mekon. Eihän yksi mekko nyt kovin paljon pinoa madalla, mutta tulivatpahan käyttöön!


Neitonen on reissussa juhannuksen, mutta toivottavasti näen hänet ennen kuin torstaina lähden Irlantiin.


Tässä osa alkuperäisistä. Paljon jäi jäljelle, ja paljon lisää on laatikoissa.


Kovin usein en ehdi ommella.Siksi ilo nykyisestä ompelukoneesta nousee joka kerta, kun muistelen, millaista ompelu 80-luvulla hankitulla koneella oli vielä pari vuotta sitten!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Arsenal-villatakin muokkausta

Kirjoitin pari päivää sitten pikkupojan Arsenal-villatakista. En ollut tajunnut, kuinka nopeasti pikkuinen kasvaa pituutta! Villatakki oli liian lyhyt, hihat samoin. (Äitinsä lähettämä WhatsApp-kuva).


Eli sitten vaan!!:


Helpoin tapa mielestäni tässä tapauksessa oli leikata resori irti, poimia siitä silmukat ja neuloa lisää alaspäin. Bambulanka ei ole liukas, joten uskalsin leikata suoraan, ilman mitään apulankojen pujottamista. Onhan siinä hiukan työtä poimia silmukat leikkaamisen jälkeen, joten kiireessä tällaista työtä ei kannata yrittää!

Lisäsin pituutta n. 5 cm ja sitten neuloin uuden resorin. Säästeliäänä olin purkanut alkuperäisen resorin. Vaikeinta on saada oikea tiukkuus resorin päättelykerrokseen. Tällä langalla se oli pakko tehdä melko tiukaksi. Useaan kertaan jouduin purkamaan päättelyä ja tekemään uudelleen tiukemmin. Ihan tavallista päättelyä kuitenkin käytin, nurjalla nurin, oikealla oikein, ja samoilla puikoilla kuin muutenkin. Mielessä tosin kävi, pitäisikö ottaa pienemmät puikot. Luotan kuitenkin kykyyni vaihdella neuletiheyttä samoilla puikoilla!

Hihat irrotin, purin yläosan ja neuloin muutaman sentin pitemmiksi.

Villatakki lähti blokkaamisesta märkänä, pyyhkeeseen käärittynä, pienen juhannusjuhlijan mukaan Pärnuun. Joten vasta myöhemmin saan kuvia siitä omistajansa päällä!




Itse en juhli juhannusta millään tavalla. Olen aina koettanut olla juhannuksen pois Suomesta. Nyt on ensimmäinen kerta 6 vuoteen, kun olen kotona. Mutta odotettavissa huonoa ilmaa, joten nautin siitä, että saan hyvällä omallatunnolla olla koko viikonlopun sisällä :) Pitkästä aikaa aion ommella paljon.

Ensi torstaina taas lähtö Irlantiin, sitä jo odottelen!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger