lauantai 4. heinäkuuta 2015

Tiellä sekoilevia lampaita - villaa tai paistia?

Julkaisin FB:ssä ja Instagrammissa tämän videon: Videolinkki . Lammaslauma hyppäsi yhtäkkiä tielle automme eteen Strangford Logh -alueella Pohjois-Irlannissa. Oli mielenkiintoista seurata paimenkoiran toimintaa. Se sai lampaat menemään juuri minne haluttiin.

Yksi ystäväni kommentoi videota: ensi sunnuntain ateria! Itselleni ei se tullut mieleen. Sen sijaan aloin miettiä, minkätyyppistä villaa Irlannin lampaista saadaan ja kuinka monia erilaisia lammasrotuja täällä mahtaa olla. Vielä en ole ottanut selvää!

Lentokoneessa matkalla tänne neuloin sukkaa ja jatkoin sitä mm. ruusupuistossa. 


Lisäksi minulla on mukana ihanaa paksua Viking Balder -lankaa. Siitä aloitin itselleni jonkinmallista liiviä. En vielä varmaksi tiedä, kuinka pitkä siitä tulee ja minkä mallinen etuosa. Tässä takakappaleen aloitusta.


Tabletilla bloggaaminen edelleen rasittavaa, kaipaan, että kaikki toiminnot olisivat käytössä ja Photoshop saatavilla! En saanut upotettua videota ja linkkikin on käsin koodattu!

Muutama kuva lisää Irlannista:



Tall Ships races on parhaillaan Belfastissa. Vietin siellä yhden iltapäivän ystäväperheen seurassa.


Hurjan kuhmurainen puu!



















lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lähdin Indiedays-blogiyhteisöstä

Noin 9 kuukauden ajan kuuluin Indiedays-blogiyhteisöön. Halusin liittyä, ja muutamien muutosten jälkeen blogini hyväksyttiin sinne. Ajattelin, että yhteisö auttaisi kasvattamaan ja laajentamaan blogia. Ja ehkä saamaan hiukan mainostulojakin. Mutta näitten kuukausien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että siitä on blogilleni enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi lähdin siitä, ja heidän bannerinsa ja maninospaikkansa on nyt otettu pois.

Tutkin Google Analyticsiä, jonka olen asentanut blogiini. Se näyttää yksityiskohtaisia tietoja kävijöistä ja mm. sen, mitä kautta kävijät päätyvät sivuille. Siitä näin, että Indiedaysin kautta blogiini oli tullut vain 495 käyntiä samassa ajassa kun niitä Facebookin kautta oli tullut yli 10 000! Tämä tietenkin siksi, että olen Facebookissa aktiivinen monissa ryhmissä.

Indiedaysin valtavat mainokset sivun ylälaidassa olivat häiritseviä. Se on ensisijainen syy, etten halunnut jatkaa. Mainoksista saatava pieni tulo ei ole suhteessa niistä aiheutuvaan haittaan. Sivupalkissa olevat pienet mainokset eivät minusta haittaisi. Mutta iso mainos, joka latautuu uudelleen joka kerta, kun klikkaa uudelle sivulle, huonontaa käyttökokemusta. Itse miettisin, onko sivun sisältö sen arvoista, että siedän niitä!

Indiedays sinänä tekee hienoa työtä. Minulla ei ole mitään heitä vastaan. Se sopii parhaiten nuorten naisten muoti-, liikunta-, terveys- , äitiysblogeille, varmaan sisustus- ja ruokablogeille. Käsityöblogeille ei niinkään, varsinkaan kun siellä ei ole niille mitään kategoriaa. Lifestyle , jossa käsityöblogit ovat, on liian laaja käsite.

Indiedaysistä oli minulle se hyöty, että opin kiinnittämään enemmän huomiota kuvieni laatuun ja kokoon. Laitoin ne css-koodilla saman levyisiksi kuin tekstisisältö. Samoin opin bloggaamiseen säännöllisyyttä, että julkaisee uutta mieluiten useamman kerran viikossa.

Tätä julkaisua teen muuten ensimmäistä kertaa Bloggerin android-sovelluksella. Siinä on vielä paljon paranneltavaa. Sillä ei saa lisättyä kuviakaan. Kuva pitää mennä lisäämään selaimella.

 Istun ex-mieheni  kodissa Belfastissa ja katselen ulos kauniiseen auringonpaisteeseen, jonne tästä nyt lähdenkin!

Kauniita kesäpäiviä!



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Tarinoita vinttikomerosta

Juhannuksena oli ihanasti aikaa käydä rauhassa läpi edes joitakin kotiini ja vinttikomeroon kerääntyneitä tavaroita. Paljon mielenkiintoista löytyi, mm. jätesäkillinen käsityötavaroita, jotka katosivat toista edellisessä muutossani runsaat 7 vuotta sitten.


Niistä tässä inkkariliivi, jonka tein lukioikäisenä 70-luvun lopulla. Osallistuin sillä Muoti + Kauneus -lehden neulesuunnittelukilpailuun. Sijoituin kilpailussa, vaikka en muista, kuinka mones työ oli. Se löytyy vuoden -78 lehdestä. Jokaisen kerroksen jälkeen lanka on katkaistu ja sivusaumat muodostuvat langanpäitten palmikoinnista.

Erityisesti pidän yksityiskohdasta, jossa olen huolitellut reunat ompelemalla niihinkin palmikoitua nauhaa.


Toinen nyt löytynyt kauan sitten tehty työ oli brittiläinen koulumekko. Asuimme pitkään Pohjois-Irlannissa, jossa on koulupuvut. Minä en koskaan pitänyt niistä. Talviajan puku oli tarkkaan määrätty, mutta kesäpuvun kanssa pystyi kikkailemaan! Ainoa sääntö oli, että sen piti olla sinivalkoruutuista puuvillaa. Ompelin vanhimmalle tyttärelleni tämän, kun hän oli 3. tai 4. luokalla. Tuollahan kouluun mennään sen vuoden syksyllä, kun on kesään mennessä täyttänyt 4, eli 3-luokkalainen on vasta 6- tai 7-vuotias. Tässä puvussa normista poikkeaa puhvihihat, sivuissa vinoon leikattu kangas ja kukkanapitus edessä. Kangaskin on seersuckeria eikä peruspuuvillaa. Hiukan pelkäsin, lähetetäänkö tyttö kotiin, kun hän käytti pukua! Mutta hän ei kertonut kenellekään, että äiti oli tehnyt puvun itse, joten koulussa varmaan ajateltiin, että sellaisiakin koulupukuja oli tullut kauppoihin :)


Seuraava löytö oli tämä kaulakukkaro. Tein sen 13-14-vuotiaana. Kuvaamataidon opettajamme piti paljon siitä, että olin suunnitellut ja valmistanut sen itse. Hän ehdotti, että minun kannattaisi alkaa suunnitella enemmänkin neuleita ja etsiä niille myyntikanavia. Suunnitelma ei siinä vaiheessa toteutunut, mutta oli kannustavaa, että hän uskoi minuun!


Vielä yksi löytö oli kuusi paria lasten sukkia. Muistelen, että ne oli tarkoitus lähettää Romaniaan. Olin harmissani, kun niitä ei muuton jäljiltä löytynyt mistään. Silloin, 8 vuotta sitten, ei ollut mitään tietoa siitä, että tänään minulla on kaksi lastenlasta, joille kyllä tulee villasukille käyttöä! Vaikka nämä ovatkin tylsiä perussukkia. Päiväkodissa niitä kuitenkin katoaa ja kuluu paljon.


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannusmekko

Juhannuspäivänä satoi vettä, joten oli kiva voida hyvällä omallatunnolla jäädä sisälle! Osa juhannuksesta kului komeroita ja vinttikomeroa järjestellessä. Siinä taas huomasin, kuinka paljon kukkakankaanpaloja laatikoista löytyi. Päätin ommella 5-vuotiaalle Alessialle mekon. Eihän yksi mekko nyt kovin paljon pinoa madalla, mutta tulivatpahan käyttöön!


Neitonen on reissussa juhannuksen, mutta toivottavasti näen hänet ennen kuin torstaina lähden Irlantiin.


Tässä osa alkuperäisistä. Paljon jäi jäljelle, ja paljon lisää on laatikoissa.


Kovin usein en ehdi ommella.Siksi ilo nykyisestä ompelukoneesta nousee joka kerta, kun muistelen, millaista ompelu 80-luvulla hankitulla koneella oli vielä pari vuotta sitten!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Arsenal-villatakin muokkausta

Kirjoitin pari päivää sitten pikkupojan Arsenal-villatakista. En ollut tajunnut, kuinka nopeasti pikkuinen kasvaa pituutta! Villatakki oli liian lyhyt, hihat samoin. (Äitinsä lähettämä WhatsApp-kuva).


Eli sitten vaan!!:


Helpoin tapa mielestäni tässä tapauksessa oli leikata resori irti, poimia siitä silmukat ja neuloa lisää alaspäin. Bambulanka ei ole liukas, joten uskalsin leikata suoraan, ilman mitään apulankojen pujottamista. Onhan siinä hiukan työtä poimia silmukat leikkaamisen jälkeen, joten kiireessä tällaista työtä ei kannata yrittää!

Lisäsin pituutta n. 5 cm ja sitten neuloin uuden resorin. Säästeliäänä olin purkanut alkuperäisen resorin. Vaikeinta on saada oikea tiukkuus resorin päättelykerrokseen. Tällä langalla se oli pakko tehdä melko tiukaksi. Useaan kertaan jouduin purkamaan päättelyä ja tekemään uudelleen tiukemmin. Ihan tavallista päättelyä kuitenkin käytin, nurjalla nurin, oikealla oikein, ja samoilla puikoilla kuin muutenkin. Mielessä tosin kävi, pitäisikö ottaa pienemmät puikot. Luotan kuitenkin kykyyni vaihdella neuletiheyttä samoilla puikoilla!

Hihat irrotin, purin yläosan ja neuloin muutaman sentin pitemmiksi.

Villatakki lähti blokkaamisesta märkänä, pyyhkeeseen käärittynä, pienen juhannusjuhlijan mukaan Pärnuun. Joten vasta myöhemmin saan kuvia siitä omistajansa päällä!




Itse en juhli juhannusta millään tavalla. Olen aina koettanut olla juhannuksen pois Suomesta. Nyt on ensimmäinen kerta 6 vuoteen, kun olen kotona. Mutta odotettavissa huonoa ilmaa, joten nautin siitä, että saan hyvällä omallatunnolla olla koko viikonlopun sisällä :) Pitkästä aikaa aion ommella paljon.

Ensi torstaina taas lähtö Irlantiin, sitä jo odottelen!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Vauvan Arsenal-villatakki

Juuri vuoden täyttäneen tyttärenpoikani isä on Arsenal-fani. Hän ja tytär toivoivat pojalle villatakkia, jonka selässä on Arsenal-logo. Katseltiin eri versioita logosta ja päädyttiin, että selkään tulee logosta vain tykkikuvio.


Lanka on Blend Bamboo. Keskiosassa puikot numero 3½, hihoissa vahingossa tulikin 3. Sinänsä se ei haittaa, koska laskin ja mittasin jokaisen osan erikseen. Pohjana ihan perusvillatakki, josta minulla on itse piirretty kaavio. Samaa pohjaa olen käyttänyt siitä asti, kun omat lapset olivat pieniä. Pitäisi tehdä siitä työtavasta selostus, kun tuntuu, että niin suuri määrä käsityöharrastajia on sidoksissa valmiisiin ohjeisiin.

Latasin kuviota varten kuvan netistä ja tein siitä kaavion KnitPro-ohjelmalla. Kaaviosta tuli liian epäselvä käyttää, joten sen pohjalta piirsin oman ruutupaperille käsin. Kirjoin kuvion silmukoita jäljentämällä. Hidasta työtä, kun olen harvoin kirjonut mitään.

Tekijänoikeuskysymyksiäkin tässä täytyy miettiä. Monet asiat sen suhteen ovat epäselviä, tai veteen piirrettyjä viivoja. Tietenkään en saa myydä minkään firman logolla varustettua tuotetta ilman lupia. Mutta olen muokannut tunnetun brändin logoa omaan käyttöön ja tehnyt tuotteen itse, ilman ohjeita. Tykki sinänsä on ihan yleinen kuvio! Arsenalin punaiseen yhdistettynä kuitenkin tuo selvän mielleyhtymän, vaikken olisi edes sanonut, mitä tavoiteltiin. Eli minulla ei ole vastausta, olisinko saanut tehdä tämän vai en!

Nappilistat vielä puuttuvat, sitten villatakki on valmis.


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Yksityiskohtia Knit 'n' Tag -graffiteista

Viikko vierähti Irlannissa ja sen jälkeen tiiviitä työpäiviä. Nyt, pari päivää ennen Aurajokirannan neulegraffitien purkua, ehdin lopulta käydä ottamassa töistä lähikuvia. Useaan otteeseen on satanut rankasti, ja se on jäätänyt jälkensä moniin töihin. Paikoillaan kaikki kuitenkin olivat edelleen!

Aiemmat postaukseni Knit 'n' Tag -tapahtumista.

Oman puuni sydämet olivat paikoillaan, vähän sateessa venyneinä.


Luonto on parissa viikossa tuonut oman lisänsä töihin.

Lehdet työntyvät väkisin virkkausten raoista!





Kaikki työt eivät ole neulegraffiteja, yksi puu on tilkkutöitä.




Yhden puun työt on kudottu kangaspuissa.






Kaikkea mahdollista sekaisin :)



Tämä työ tuntuu saaneen eniten mediahuomiota, eikä ihme. Nyt vasta katsoin sitä läheltä, ja siinä on käytetty mm. vanhoja villasukkia.


Suuri osa virkatuista ja neulotuista irtopaloista repsottaa sateitten jäljiltä.


Vielä huominen aikaa käydä katsomassa, maanantaina graffitit poistetaan!

Linkki kaikkiin kuviin (189 kpl): https://plus.google.com/photos/105874170245431837569/albums/6152279901745338369 

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Akryyliä ja Irlantia

Viime vuodet olen käyttänyt käsitöissä lähes pelkästään pääosin luonnonkuiduista tehtyä lankaa. Akryyliin ja muihin olen "sortunut" vain töissä, joihin menee paljon lankaa ja joissa materiaalin laadulla on vähemmän merkitystä, kuten neulegraffiteissa. Lisäksi erikoisissa efektilangoissa on pakkokin olla erilaisia muoviperäisiä aineita.

Viime viikolla Pohjois-Irlannissa sorruin kolmeen kokonaiseen akryylikerään! Olimme Bushmills-kaupungissa vierailemassa sikäläisessä viskitehtaassa. Koska usein toimin Pohjois-Irlannissa tuttujen oppaana, muistin edelliseltä kerralta söpön lankakaupan kaupungin keskustassa. En ottanut kuvaa, tämä on Google-mapsin kuva.


Omistaja, iäkkäämpi rouva, oli innostunut, kun kuuli, että olimme Suomesta. Hän kertoi tyttärensä olleen juuri useita kuukausia Suomessa. Suomen maantiede oli hänellä hakusessa, koska hän kertoi, että tytär oli ollut pohjoisessa Venäjän rajalla. Lappeenrantalaiset ystäväni kertoivat asuvansa myös Venäjän rajan lähellä, mutta Suomen eteläosassa. Siitä rouva tuntui olevan hämmästynyt, hänellä oli selvästi käsitys, että Venäjä on Suomen pohjoispuolella :)

Mutta hänen kanssaan oli kiva jutella. En kehdannut lähteä ostamatta, vaikka tajusin nopeasti, että hänellä oli myynnissä vain tekokuitulankoja. Yleistä brittiläisissä lankakaupoissa. Mutta jotkut harvat käyttämäni akryylilangat (kuten Novita Ipana)  ovat osoittautuneet ihan hyviksi, joten kun löysin lempivärejäni, muutama kerä lähti mukaan!


Palaan Irlantiin taas kahden viikon päästä, kun kesälomani alkaa. Lyhyesti käväisimme Bangorissä, jossa viime vuonna kuvasin käsityöläisten merenrantaan konteista rakennettuja työ- ja esittelytiloja. Kontit olivat paikoillaan! Innolla menen heinäkuussa tutkimaan, onko niissä samat tekijät vai onko heitä vaihtunut.

Kuten yleisesti Irlanti-postauksissani, nytkin lopuksi muutama kuva sieltä sun täältä:


Dublinissa yövyimme Trinity Collegen tiloissa. Yksinkertaiset huoneet, opiskelija-asuntolassa, mutta rakastan historiallista ympäristöä.


Satuimme Tollymore Forest Parkiin yhtä aikaa Game of Thrones-harrastajien kanssa! Elokuvaa on kuvattu mm. juuri täällä.


Ihania esineitä Mount Stewart -kartanossa, joka on entisöity ja avattu uudelleen yleisölle.


Yksi pohjoisrannikon pikkukylistä - menin nyt jo sekaisin, mikä niistä.


Tosi hyvää ruokaa ja paikallista tunnelmaa pubissa. Miesjoukko tiskin ympärillä. Meidän porukan toiset joivat Guinnessia, itse en pidä mistään oluesta. Ballycastlen keskusaukio.


Vihreää maisemaa riittää.

  
Torr head, kiipesimme hupulle asti. Sieltä nyt kauniilla ilmalla näki selkeästi Skotlantiin.

Lentomatkoilla sain 1½ sukkaa valmiiksi, ystäväni suunnilleen saman verran. Lanka Online Supersocke. Ihan en ymmärrä, miksi langan kuvio lähti kakkossukassa kantapäähän asti menemään päinvastaisessa järjestyksessä, mutta kantapään jälkeen samoin kuin ensimmäinen sukka! Kolmosen puikot ovat tälle langall eminulle liian isot, 2½ olisi ollut parempi. Mutta minulla ei ollut sitä kokoa bambuisia minipuikkoja. Ihan kiva kuviointi langassa loppujen lopuksi.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger