Video, virkkauksen aloitus ilman silmukkaketjua

Aiemmin tein kuvasarjan siitä, miten virkkauksen voi aloittaa ilman, että tarvitsee tehdä ketjusilmukkaketjua. Siinä oli käytetty kerrosta kiinteitä silmukoita aloituksessa. Nyt tein videon sekä aloituksesta suoraan kiinteillä silmukoilla että pylväillä. Kumpikin antaa siistin aloituksen ja ne ovat minusta mukavampia tehdä kuin pitkien ketjujen virkkaus ja silmukoitten laskeminen niissä.

Blogihaaste: jätä käsityö poimittavaksi

Facebookin käsityöblogiryhmässä on taas haaste. Nyt tehtävänä on jättää jokin pieni käsityö julkiselle paikalle, kiinnittää siihen lappu, että löytäjä voi pitää sen ja kuvata jättöpaikka. En ole vielä jättänyt työtäni minnekään, mutta tässä se on lähdössä:

Vien sen tänään Turussa jonnekin ja lisään kuvan siitä myöhemmin!

Pikkutossut olen tehnyt omalla ohjeellani, jonka julkaisin toisessa, pääosin englanninkielisessä blogissani, syksyllä 2009 : http://purplecrafts.blogspot.fi/2009/10/vauvan-tossut-ohje.html .


-------------------------------------------
Päätin viedä tossut Tuomiokirkkopuistoon. Ilma on kaunis, n. 25 °C, joten sieltä varmasti joku löytää ne! Valitsin kohdan, joka ei ole puiston läpi kävelevien reitillä. Jätin tossut puiston penkille.

Jatkoin saman tien eteenpäin enkä jäänyt seuraamaan, kuka veisi tossut. Mutta tuskin ne enää ovat penkillä! 

Neulegraffiteja - tule mukaan!

Olet saattanut nähdä ABC-ketjun neuleita sisältävän TV-mainoksen www.youtube.com/watch?v=BVzlhTRTCe8 . Nyt ABC:llä on tulossa uusi tempaus, joka myös sisältää neuleita. Uusi Teivon asema Tampereen vieressä Ylöjärvellä koristellaan alkusyksystä neulegraffiteilla. Tempaukseen sisältyy myös kampanja, jossa kerätään pipoja TAYS:in keskolan vauvoille. Kuulin suunnitelmista Facebookin käsityöblogiryhmässä. Neulegraffitit ovat minusta innostava tapa osoittaa luovuutta ja samalla tuoda käsityöharrastusta näkyville.

Tänään aloittelin jo ensimmäistä omaa graffitiani.

SOK:n Pirkanmaan toimiston viestintä järjestelee tempausta, mutta heillä ei ole käsityöosaamista. Mietin hiukan, lähdenkö projektiin laajemmin mukaan, kun kuitenkin asun Turussa. Mutta innostus aiheeseen voitti! Lupasin viime viikolla mennä keskustelemaan ideoista. Samalla kuvasin ABC-asemaa jokapuolelta etsien kohteita, jonne graffiteja voi kiinnittää. Niitä riitti!

Sisäänkäynnin edustan isot pylväät ovat helppo  kohde ideoida vaikka minkälaisia graffiteja.

Eilen loin tapahtuman suunnittelua varten suljetun Facebook-ryhmän, johon kuka tahansa kiinnostunut voi liittyä. Suljettu se on siksi, että avoin ryhmä rajoittaa paljon, mitä ihmiset haluavat ryhmässä keskustella, kysellä ja ideoida, kun kaikki näkyy kavereille. Liity ryhmään, os. www.facebook.com/groups/neulegraffiti.teivo Vapaaehtoisia tarvitaan paljon!

Poncho paljettilangasta

Lankalaatikoihin oli jäänyt joskus alennusmyynnistä ostamaani Novitan Säde-lankaa turkoosina ja vaaleanpunaisena. Sillä on kiva työskennellä - paitsi että imuria tarvitsee säännöllisesti, kun siitä irtoaa paljetteja! Lankaa kului 4n. 400 g. Jostain vanhasta lehdestä löytyi helppo ja nopea kukka, jonka voi työn edetessä virkata suoraan yhteen edellisten kanssa. Kukka on nopea oppia ulkoa ja siinä on vain 4 kerrosta. Minulla oli virkkuukoukku no. 4.

Tässä kaaviokuva kukan virkkaamisesta. Voit myös ladata kaavion isommassa koossa.

Virkkasin kukat suoraan kiinni toisiinsa:

Tein etu- ja takakappaleen erikseen ja lopuksi ompelin hartian kohdalta yhteen. Sillä tavalla tehdessä hartiasauman kohdalle jää hiukan isommat reiät kuin muualle. Alla olevassa kuvassa ponchon etukappale n. puolessa välissä. Merkkasin pääntien keskiosan langalla.

Kun poncho oli muuten valmis, virkkasin pääntielle ketjusilmukoita ja niihin 2 krs kiinteitä silmukoita, ettei pääntie veny.

Kiinnitin pääntiehen vasemmalle eteen erillisen kukan, joka auttaa hahmottamaan, miten päin ponchon kuuluu mennä! Muuten joutuu joka kerta katsomaan, missä kohtaa hartiasaumat ovat.

Valmis poncho kuivumassa muotoilun jälkeen:

Parin päivän käytön jälkeen huomasin, että pääntie oli venynyt liian suureksi. Pujotin neulalla näkymättömästi venymättömän puuvillalangan pääntien viimeisen kerroksen silmukoihin ja sidoin tiukasti ennen langan päättelyä. Sen jälkeen pääntie on pysynyt saman kokoisena.

Isoäidinneliön ohje ja video

Isoäidinneliö on varmaankin yksi eniten käytettyjä virkkauskuvioita. Perusneliö näyttää aina suunnilleen samanlaiselta, mutta pieniä eroja niitten tekemisessä on. Tässä ohje tapaan, jota itse käytän kerrosten vaihtumiskohdassa. Se on minusta selkeämpi kuin paljon käytetty tapa, jossa kerroksen aloituskohta siirtyy ympäri neliötä.

Neulegraffitia Kaliforniassa

Olen ihastunut Instagrammin käyttöön (omat kuvani http://instagram.com/tuulamaaria ). Siellä törmäsin Kaliforniassa Santa Barbaran vuorilla tehtävään suureen neulegraffitiprojektiin. Graffitit kootaan vuorille. Ideana on vetää useampien ihmisten huomio luonnossa liikkumiseen. Tekijä, nuori mies (http://instagram.com/yarnbombs), on viime kuukausien aikana kerännyt  neulottuja ja virkattua graffitipalasia 34 eri maasta ja 49 Yhdysvaltain osavaltiosta. Hän esittelee ne kaikki sivuillaan www.yarnbomber.com/collaborators.html . Suomesta on minun lisäkseni vain yksi toinen osanottaja. Lähetin projektiin kaksi työtä. Toinen on osa viime kesän Turun Knit 'n' Tag -neulegraffititapahtumaa. Tuolla joitakin kuvia viime viimekesäisestä + linkki runsaaseen kuva-albumiini.

 

Tämä lähetettyäni päätin vielä tehdä pienen uuden työn juuri tätä projektia varten. 

Seuraan projektia suurella mielenkiinnolla. Tulee olemaan hienoa nähdä, mikä lopputulos on.

Poikavauvan lippalakki ja virkattu peitto

Sukulaistyttö sai alkuviikosta poikavauvan ja oma tytär odottaa myös poikaa muutaman viikon päästä syntyväksi. Tein tämän lahjaksi ensimmäiselle vauvalle ja teen vähän erilaisen tyttären vauvalle.

Aloitin lippiksen päälaelta.

Kyselin Facebook-ryhmässä ja googlasin vastasyntyneen pään ympärysmittaa. Se on kuulemma n. 35 cm ja mitta päälaelta lakin reunaan on n. 8 cm. Niitten mukaan tein. Mittasin parin kerroksen välein, että sain lisäykset sopivasti. Valmiin lakin ympärys alareunasta on 36,5 cm. Toivottavasti lakki mahtuu, vauva oli aika pieni! EDIT: Mitta päälaelta lakin reunaan kannattaa olla hiukan isompi, 10 cm.

Lanka on puuvillaa, mitä nyt kotona sattui olemaan. Koukku numero 3. Kuvioissa lanka kulkee silmukoitten sisällä, joten langanjuoksuja ei ole. Värinvaihtokohdassa olen aina ottanut uuden värin käyttöön jo viimeisen silmukan läpi, jolloin värinvaihtokohta on terävämpi.

Lähikuva lipasta:

Kiinnitin lipan ensin virkkaamalla, mutta en pitänyt lopputuloksesta. Purin sen kiinnityksen ja ompelin lipan paikoilleen. Tässä lipan kiinnityskohta alapuolelta:

 

Myöhemmin lisätty: tein omalle pian syntyvälle lapsenlapselle samantyyppisen. Tässä lanka on ohuempaa, Novitan Kotiväki, merseroitua puuvillaa, koukku 2. Ohuemmalla langalla saa mahtumaan enemmän kuvioita. Ympärys 37 cm.

Matkatyönä aloittamani vauvanpeitto valmistui myös

Vaippakakku baby showeriin

Tytär numero kaksi on 34 viikkoa raskaana. Ihme kyllä onnistuimme järjestämään hänelle vauvakutsut ilman, että hän ollenkaan ymmärsi, mitä suunniteltiin!

Vaippakakuista kuulin vasta muutama kuukausi sitten. Googlen kuvahaulla 'diaper cake', 'nappy cake' ja 'vaippakakku' niitä tulee kaikenlaisia mahdollisia. Tytär numero 3 halusi, että teemme sellaisen. Mukava sitä olikin tehdä. Yllättävän paljon siihen meni vaippoja, 2½ pakettia kokoa 2.

Aloitetaan rullamalla vaipat ja kiinnittämällä rullat kumilenkeillä, että pysyvät koossa.

Keskellä kannattaa olla jotain, minkä ympärille vaipat kiinnitetään. Olen kuvissa nähnyt käytettävän mm. tuttipulloja. Meillä oli kangaspakan keskellä ollut paksu pahvirulla. Sen ympärille kiinnitin kaksi potkupukua. Joihinkin kakkuihin kätketään sisälle vaikka mitä.

Kukin rivi vaippoja pitää kiinnittää tiukasti. Asettelun aikana kannattaa olla kumilenkki, jonka sisään vaipat työnnetään. Kun rivi on valmis, sidoimme sen tiukasti kahdelta eri korkeudelta pakettinarulla. Kaikkiaan kerroksia tuli neljä. Ylimmässä on vain yksi rivi eikä sisällä enää toppauksena potkupukuja.

Kakun päälle kiinnitettiin nalle. Raukkaa ei oikein saatu pysymään paikallaan muuten kuin että sen takamuksiin pistettiin metallinen neulontapuikko!

Narut peittyvät koristenauhoilla ja ruseteilla, mitä nyt keksiikin. Syntyvä vauva on poika, meillä oli siniset nauhat. Koristeena on toisiinsa ruseteilla sidottuja sukkia ja pikkuvauvan "kengät".

Yhteen kerrokseen halusimme erilaisen koristeen. Ompelin pallonauhan valkoiseen kankaaseen.

Valmiin kakun alaosa:

Baby showerissa ohjelmana oli myös arvaus, milloin vauva syntyy ja minkä kokoinen se on. Toivottavasti se ei synny yhtä myöhässä kuin äitinsä, jonka annettiin mennä 19 päivää yli lasketun ajan!

Vauvanpeitto matkatyönä

Viikko vierähti taas Pohjois-Irlannissa (Irlannin kuvia virkkauskuvien jälkeen). Matkalla pitää aina olla jokin helppo käsityö mukana. Nyt aloitin sitä varten kevyttä virkattua peittoa keskimmäisen tyttären toukokuussa syntyvälle vauvalle. Tässä virkkaamassa Stanstedin kentällä. Sen jälkeen, kun olin syönyt ihanan Prêt-ketjun chicken-avocado voileivän :) Irlannin puolella ei ole Prêtiä, siksi noita sain vain lentokentällä läpikulkumatkalla.

Lankana pääosin Viking Merino Soft (100% merinovilla, superwash). Monivärisessä langassa on mukana bambua ja polyesteriä, Hjertegarnin lanka. Koukku 3½. Puisesta koukusta ei turvatarkastuksessa huomautettu! Peitto on 65 cm leveä, tässä vaiheessa vielä kesken.

Virkkaus on tavallista siksak-virkkausta, lisäykset ja kavennukset 9 pylvään välein. Suurimmaksi osaksi olen tehnyt vain pylväitä, siellä täällä välissä kerros, jossa pylväitten välissä on 1 ketjusilmukka. Lisäykseen ja kavennukseen tulee keventävä reikä, kun lisätessä tekee pylvään sijasta ketjusilmukan ja kaventaessa hyppää edellisen kerroksen kavennussilmukan yli. Lähikuvat tästä:

Pohjois-Irlannissa oli yhtä kaunista kuin ennenkin ja narsissit kukkivat!

Tollymore Forest Park Newcastlen lähellä:

Pohjoisrannikolla:

Uskaltauduin Carrick-a-Rede-riippusillan yli! Ensimmäisen kerran menin siitä vuonna 1983, ennen kuin siinä oli turvaverkkoja. Silloin koko silta oli epävirallinen, vain kalastajien käytössä, toisin kuin nyt, kun se on maan tärkeimpiä turistipaikkoja. Maaliskuussakin ihmisiä riitti.

Pelottava se on, kun pysähtyy keskelle ja katsoo 30 metriä alas kuohuihin. Ja varsinkin, kun pysähtyy ottamaan kuviakin!

Dunluce Castle -rauniot

Ja vielä jyrkkiä kallioita Pohjois-rannikolla