Vauvan tossut

Tein toukokuussa odotettavalle lapsenlapselleni tossut oman ohjeeni mukaan. Vauva on poika, joten tavallisia pinkkejä ja liiloja värejä en nyt käyttänyt! Lankana ihana Drops Baby Merino. Tuohon ohjeeseen nähden hiukan pienemmät tossut, koska käytin samoja silmukkamääriä, mutta 2½ puikkoja.

Värikäs lankarullateline

Nuorimman tyttären muutettua kotoa minulla on ylimääräinen huone, josta parhaillaan teen käsityö-vierashuonetta. Siellä on mm. ompelupöytä ja neulelankojen säilytystilat.

Käsityöblogit-nimisessä Facebook-ryhmässä on meneillään kuukausi, jossa joka päivälle arvottiin DIY-aiheinen postaus. Minulle osui 17.2. Siksi oli hyvä aika juuri nyt tehdä jo pitempään suunnittelemani lankarullateline käsityöhuoneeni seinälle. Lapsena meillä oli aina seinässä teline sekä puolille että lankarullille.

Koska voimakkaat värit ja kirkkaat kuviot ovat minulle tärkein asia sisustuksessa, halusin telineenkin olevan värikäs. Päätin myös, etten sitä varten hanki mitään uutta. Alla joitakin yksityiskohtia kodistani. Telineen pitää olla samaa värikästä maailmaa.

Teline rakentuu yksinkertaisesti: levyyn lyödään nauloja tasaisin välein ja levy kiinnitetään seinälle. Levy on päällystetty revityillä kirkasvärisillä papereilla.

Tarvikkeet:

• Sopivan kokoinen levy. Minulla 38 x 38 cm kokoinen, 2 cm:n vahvuinen lastulevyhylly
• 5-6 cm pituisia nauloja (tai ruuveja). Tämänkokoiseen tarvitsin 97 naulaa.
• Maalia naulojen maalaamiseen, sivellin
• Jokin, mihin kiinnittää naulat maalaamista ja maalin kuivumista varten. Minulla banaanilaatikko.
• Vasara
• Aikakauslehtien kuvia revittyinä
• Erikeeper-tyyppistä liimaa tai tapettiliisteriä
• Askartelulakkaa
• Kynsilakkaa tms naulanpäitten värjäämiseen :)
• Kiinnitykseen ruuvit, taulukoukut tms.

Pistelin naulat banaanilaatikkoon ja maalasin ne. Olisin itse asiassa halunnut maalata ne pinkeiksi, mutta en löytänyt pinkkiä maalipurkkiani ja olin päättänyt olla ostamatta mitään uutta. Nauloista tuli vaaleankeltaisia, ja lopuksi lakkasin niitten päät kaikenkirjaviksi kynsilakalla.

Revin papereita epäsäännöllisiksi paloiksi. Kannattaa repiä siten päin, ettei tule halkeavasta paperista valkoisia reunoja näkyville. Tein liimaseoksen 50-50 valkoisesta erikeeper-tyyppisestä Scotch-liimasta ja vedestä. Levitin sen paperinpalaan kerrallaan siveltimellä. Aluksi laitoin isompia paloja ja sitten jatkoin, kunnes koko levy ja sen reunat olivat peitossa.

Tässä levy, joka on kokonaan peitetty liimatuilla paperipaloilla. Olen aivan innostunut siitä, se on täsmälleen "minun" väriseni!

Kun kaikki liima oli kunnolla kuivunut, lakkasin kertaalleen värittömällä askartelulakalla. Tähän käyttöön yksi lakkakerros riittää.

Mittasin, että pieniä lankarullia varten naulat kannattaa lyödä 2,5 cm:n välein ja isompia varten 4 cm:n välein. Merkkasin siirrettävään paperiin naulojen kohdat. Sitten söpö kukallinen vasarani pääsi hommiin!

Levyyn tuli 4 riviä tiheämpiä nauloja ja 5 riviä harvempia. Kun naulat oli lyöty, kävin läpi omat ja tyttären kynsilakat ja valitsin kauniita värejä naulojen kantoja varten.

Valmis! Lisäsin telineeseen lankarullia ja hämmästyin, että minulla olikin vain niin vähän ompelulankaa. Olisin luullut, että rullia on enemmän! Aiemmin ne olivat kolmessa eri laatikossa. Teline ei vielä pääse seinälle, koska huoneen sisustus ja järjestely ovat kesken, mutta noinkin se pitää lankarullat järjestyksessä ja näkösällä.

Koukutut kuviolliset lapaset

Halusin uusiin lapasiini jotain kuviota, mutta ilman värien vaihtoa. Näissä on koko ajan samat kaksi lankaa, kuvio muodostuu, kun koukkuamisen peruspisto vaihtuu hunajakennopistoksi.

Minusta on ihana käyttää koukuttuja lapasia, ne ovat niin kiinteät ja lämpimät. Langat Viking Vilma ja Gjästal Maija.Kaksipäinen puinen koukku 4 mm. Aloitin 38 silmukalla.

Ensimmäistä kertaa käytin kahta pistoa sekaisin ja pari virhettä löytyy! Keskikohta on siis hunajakennopistoja, joissa edellisen kerroksen silmukka nostetaan "nurin". Tuosta löytyy paljon videoita Youtubesta haulla "tunisian crochet honeycomb stitch".

Koukutuissa lapasissa kunnollisen kokoinen peukalokiila on vielä tärkeämpi kuin neulotuissa, koska koukuttu työ on jäykempi ja joustaa vähemmän.

Tabletin suojus koukkuamalla

Uusi Samsung Galaxy-tablettini tarvitsi kuoren. En halunnut valmiina ostettuja. Suojuksen pitää olla melko tiivis ja kiinteä. Halusin, että se on myös värikäs. Päädyin kaksipäisellä koukulla ympyränä koukuttuun suojukseen. Käytin hunajakennopistoa.

Työtavoista on monia videoita Youtubessa. Koukkuamisen perustekniikka löytyy englanninkielisistä videoista termillä "Tunisian crochet". Kaksipäisellä koukulla ympyrää koukkuaminen on "Tunisian crochet in the round" ja hunajakenno on "honeycomb stitch in Tunisian crochet". On suomenkielisiäkin videoita. EDIT: Tein itsekin tekniikasta videon: https://youtu.be/3tu-B5GpqBE

Aloitus on tabletin kapeamman sivun pituinen silmukkaketju. Aloitin koukkuamisen sen ympäri molemmin puolin ketjua. Siis ensin kaikkiin silmukoihin yhdellä puolella ketjua, sitten toisen reunan silmukoihin. Siten alaskaan ei tule ommeltavaa saumaa.

Luulen, että musta lanka on 7 veljestä, se löytyi komerosta ilman vyötettä. Muissa on monta eri lankaa, suurin osa Red heart Washable Ewe. Keltainen on Novita Florica kaksinkertaisena. Kuten tavallista, koetin vaihtaa värit niin, ettei työhän tulee mitään toistuvaa värijärjestystä.

Tässä työvaiheita:

Kun työ oli niin iso, että tabletti mahtui kokonaan sen sisään, tein kiinteitä silmukoita toiselle puolelle työtä ja jatkoin toisella puolella tekemällä läpän koukkuamalla edestakaisin pitkällä koukulla. Kun koukkuaa edestakaisin kahdella värillä, langat pitää katkaista joka kerroksella, joten päättelemistä tulee paljon!

Lähikuva työn pinnasta.

Lopuksi virkkasin kiinteitä silmukoita läpän ympärille ja tein napinreiät.

Huomenna tabletti kuorineen lähtee kohti Lontoota BETT-messuille! Opetusteknologiamessut, työhöni liittyvää kouluttautumista.

Takki chihuahualle

Tyttäreni koira Benjamin tuli minulle viikonlopuksi ilman yhtään takkia. Pakkasta on n. -7 astetta, joten niin pienellä koiralla pitäisi olla jotain yllään. Siksi aloin pikapikaa tehdä pikku takkia langanlopuista. Koska tärkeintä on, että takki lämmittää, langat ovat villaa.

Benjamin inhoaa vaatteiden sovitusta, se näkyy kuvassa korvien asennosta! Mutta työtä oli pakko sovittaa, kun jokainen  koira on erikokoinen eikä minulla ollut mitään ohjetta.

Työssä on kolme erilaista lankaa, joitten ehdotettu puikkokoko oli 5-6, mutta käytin 4:ää, että työstä tulisi tarpeeksi tiivis. Tässä kuvasarja takin valmistuksesta:

Ensin 3 erillistä kaitaletta, neulottu 10 silmukalla. Pituus koiran kaulapannasta hännän alkuun. Virkkasin ne yhteen oikealta puolelta. Poimin silmukat kaulaan tulevalta kohdalta sukkapuikoille ja loin lisää niin että niitä tuli 48 (+1, neuloin ensimmäisen ja viimeisen yhteen, että pyöröksi yhdistämisen kohta on kiinteä.)

Neuloin kaulalle tulevan joustimen, 5 cm pitkä.

Poimin joustimen reunasta silmukoita rinnan kohdalle tulevaan osaan. Siihen pitää tehdä reiät koiran jalkojen kohdalle. Tämä on siis poikakoiralle, tyttökoiralle voi tehdä vatsanalustaa paljon pitemmälle!

Lyhyet osat jalkojen ympärille, reunaan vielä keltainen reunus helmineuleella, ettei neule kierry rullalle. Pienet lenkit, jotka menevät takajalkojen ympäri, että selkäosa pysyy paikallaan.

Vihreän sävyt inspiroivat!

Facebookin suomalaisessa käsityöbloggareitten ryhmässä on silloin tällöin blogihaasteita. Tällä viikolla se on vihreä - mitä tahansa vihreästä. Minulla ei ole mitään vihreää työtä kesken eikä suunnitteillakaan. Mutta aihe toi mieleeni viime heinäkuun,jonka vietin vihreällä saarella, eli Irlannissa. Vihreän loputtomat erilaiset sävyt pysähdyttivät, varsinkin mielipuistossani Mount Stewart Gardensissa , jossa otin lukuisia kuvia.

Niitä sitten aloin vertailla eri kätköistä löytyviin vihreisiin lankoihini!

 

 

 

Täältä lisää kuvia Mount Stewartista .

Kotilieden 1939 pitsimalli

Löysin äidin tavaroista vuoden 1939 kesän Kotilieden. Lehden lukeminen tuntui surulliselta, kun nyt jälkeenpäin tietää, että se oli ilmestynyt vain vähän aikaa ennen monien sotavuosien alkamista.

Lehdessä oli artikkeli erilaisista pitseistä. Pidin erityisesti kuvassa olevasta. Kuvasta ei saa millään kovin terävää, kun se on painettu sen ajan tekniikalla, mutta ika hyvin näkee, miten kuvio on virkattu. Joku ehdotti, että tuo voisi olla nyplättykin, mutta minusta näyttää virkatulta. Tässä ensimmäinen kappale kuvan pohjalta virkattua. Oikea pitsi vaatisi hyvin ohuen langan ja koukun. Villalangalla ja 3:n koukulla tuli 22 cm ympärysmittainen pyörylä.

En halunnut noin tiiviitä lehdyköitä, siksi ne ovat paljon harvemmat. Alkuperäistä kuvaa paremmin vastaavan saisi, jos jättäisi lehdyköitten 3-pylväitten välistä ketjusilmukan pois ja lisäisi pylväitten määrää. Ympyrässä kesti hiukan miettiä, missä järjestyksessä työ kannattaa tehdä. Saman tuloksen saisikin useammalla tavalla.

Aloitusketjussa on nirkkoja, jotka ovat alaspäin, kun valmiin ketjusilmukkaketjun kiinnittää tavallaan väärinpäin!

Saa nyt nähdä, tuleeko kuviota käytettyä jossain työssä!

Vuosi 2013 koosteena

Yhtä sun toista tänä vuonna on valmistunut, kun kävin koneellani läpi kuvakansiota Craftblog 2013!

Tässä kaksi koostekuvaa töistä, kunkin alla linkit ko. sivulle vasemmalta ylhäältä alkaen.

Ylärivi: Virkattu kolmiohuivi,  Matonkudesydän, Työni Turun Knit 'n' Tag-neulegraffititapahtumassa
Keskimmäinen rivi: Värikäs kesätoppi, Crazy wool-työ, Silmukkamerkkejä
Alarivi: Bling-bling-sukat, Kirjoneulesäärystimet,  Värikäs kesätoppi

Ylärivi: Pyöröhuivi freeform-tekniikalla, Kuusenpallo joulukankaista, Palmikkosukka
Keskimmäinen rivi: Virkattu pikkupupu, Paksu pyöröhuivi, Viitelöity huivi
Alarivi: Piilosilmukkahuivi, Lyhytvartinen sukka (ei blogipostausta), Kuusenkoristesukkia

Kaikista näistä mielityöni on ollut ylemmän kuvan virkattu monivärinen kesätoppi. Siitä ovat myös muut pitäneet, useampi on pysäyttänyt ulkona liikkuessa ja ihaillut sitä.

Mutta nyt alkaa uusi vuosi ja lankavarastot pullottavat uusia töitä odotellessa! Hyvää uutta käsityövuotta kaikille!

Freeform-huivi

Rakastan freeform-tekniikkaa, jossa voi käyttää mitä tahansa tekniikoita sekaisin. Tämä on virkkausta ja neuletta sekaisin. Aloitin freeformin käytön jo hyvin nuorena. Alla oleva kuva on 70-luvun Muoti + Kauneus-lehdestä. Kuvassa oma kilpailutyöni. Olin silloin lukiossa.

Freeformissa vaativaa on saada eri osasista toisiinsa sopivia niin, että työ pysyy saman kokoisena ja tasaisena. Tosin siinä korjauskin on helppoa. Nuolen osoittama kiila on työssä siksi, että työ oli päässyt kapenemaan!

Olen käyttänyt useita eri lankoja, mutta kaikki ovat villaa tai alpakkaa ja sen paksuisia, että koukku ja puikot numero 3 ovat sopineet. Lisää kuvia eri puolilta: